I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 27

LUKEKAA!!

Hei ihanaiset! IJKOH:ssa on melkein 6k lukukertoi ja tässä melkein 4,5k, mä en voi ikinä kiittää teitä tarpeeks noista luvuista. Kuten oon sanonu en voi edes uskoo niitä todellisiks ja oon niin niiin kiitollinen teille, koska ilman teitä mä en usko, että mä oisin edes alkanu kirjottaa näin paljon if I'm being honest. Te aina piristätte mun päiviä teiän kommenteilla ja reaktioilla kaikkiin asioihin, mitä näissä luvuissa tapahtuu. Se on yks syy, minkä takia en haluis tehä tätä, minkä tuun tekee, en haluis tuotta teille pettymystä. Te annatte mulle intoa tehä tätä ja teidän ansiosta noi luvut on totta. Mä kuitenkin oon päättänyt, että valitettavasti seuraavat kaksi viikkoo ei tuu lukua. Mun koulumoti on niin alhaalla ja stressitaso vaan kasvaa ja kaiken lisäks mä suoraan sanoen tarviin pienen tauon. Joten mä yritän antaa kaikkeni nyt koululle ja itelleni.  Mä toivon teidän ymmärtävän tän,  oon kuitenki julkassu lukuja jo niin pitkään joka maanantai ja, vaikka se ei teistä tuntuis niin isolta hommalta niin sitä lukua, joka maanantaiks ei oo nii helppo homma kuin miltä kuulostaa. En myöskään haluu palaa pohjaan, joten tää pieni tauko voi olla hyväkski ja kahen viikon jälkeen tuun taas virkeenä ja inspiraatiota täynnä takaisin. Haluun vielä kerran sanoo suuret pahoittelut tästä, toivon, että ymmärrätte. Mennään nyt kuitenkin uuden luvun pariin ja nähdään kahden viikon päästä sit taas! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

Tunnen jonkun alkavan silittämään hiuksiani, mihin heräänkin ja sitä seuraa hirveä päänsärky. Kurtistan kulmiani ja mumisen.

"Huomenta kulta." Harry kuiskaa ihan korvani vierellä ja suukottaa otsaani.

Huokaisen syvään ja aukaisen hieman silmiäni, kohdaten smaragdinvihreät silmät. Harry katselee minua hetken aikaa, kunnes nojautuu minuun päin. Hän painaa ensin suukon otsalleni, jonka jälkeen hellän suudelman huulilleni.

Mumisen kiharapään irrottauduttua ja avaan silmäni, kohdaten taas hänen omansa. "Huomenta rakas." Vastaan viimeinkin käheällä aauäänelläni.

"Onko krapula?"

Huokaisen syvään ja suljen silmäni. Nyökkään. "Sattuu päähän."

Harry naurahtaa hellästi vierelläni, jonka jälkeen tunnen patjan painautuvan kasaan välillämme. Avaan silmiäni hieman ihmeissäni. Kiharapää on nostanut väliimme tarjottimen, jossa on kahvia, appelsiinimehua, kananmunaa, ranskalaisia ja tietenkin lasivettä, jonka vieressä särkylääke.

"Tein sinulle hieman aamupalaa, yritä saada syötyä edes vähän ja juo vesilasi tyhjäksi asti." Harry kertoo ennen kuin ehdin edes avata suuni.

Nousen istumaan sängyllä ja nojaan selkäni sängyn päätyyn. Harry laskee tarjottimen syliini, katson miestä, enkä voi estää hymyn ilmestymistä kasvoilleni.

"Kiitos rakas." Sanon hiljaa ja nojaudun hieman edemmäs, jotta saan painettua suudelman miehen huulille.

"Mitä vain vuoksesi." Harry kuiskaa irrottauduttuaan suudelmasta.

Luon miehelle hymyn, jonka jälkeen hän nouseekin sängyltä. "Syöpäs nyt, kyytimme lentokentälle tulee kohta." Harry huikkaa vielä perääni ja lähtee huoneesta.

"Mitä sinä menet tekemään?"

"Pakkaamaan loput tavarat ja vien kaikki valmiiksi eteiseen!"

Huokaisen hiljaa ja pudistelen päätäni iloisena. Olen 100 prosenttisen varma, että tuo mies on tippunut taivaalta ja tullut pelastamaan perseeni itseltäni.

Oma pelastusenkelini, mietin, kun otan ensimmäisen ranskalaisen suuhuni.

Harryn näkökulma