I just kind of can't let you go || Larry Stylinson

Luku 24

Hello guys! Tiiättekö mitä... Mä en enää tiiä mitä mä teille sanoisin tai miten mun pitäis reagoida, mutta tää ficti oli viime viikolla listoilla 6, KUUDENTENA! Anteeksi kielenkäyttöni, mutta mitä helvettiä suoraan sanoen. Kiitos teille jokaselle ihan älyttömän paljon! Wow, mulla ei enää riitä sanat. Kiitos ihan älyttömästi, ootte aivan mahtavia. Oon vielki nii ihmeissäni tosta etten saa oikeen mitään itestäni ulos, joten mennääs vaan suoraan uuden luvun pariin!Toivottavasti kaikilla oli kiva loma ja niillä jotka sitä nyt viettäää nii pitäkää hyvä loma, nauttikaa ja rentoutukaa! Toivottavasti tykkäätte ja hyviä lukuhetkiä! :)

"Tule nyt Louis." Ojennan käteni poikaystävälleni.

Louis katsoo minua hieman peloissaan, siirtäen katseensa sitten edessämme olevaan luolaan ja siitä veteen.

"Tämä on ihan turvallista herra, olen tehnyt näitä matkoja jo vuosia." Opas kertoo, saaden Louisin kääntämään katseensa häneen.

Olin varannut minulle ja Louisille luola matkan, sillä Thaimaan luolat ovat todella kauniita ja taianomaisen näköisiä. En ole ikinä itse käynyt tällaisella kierroksella, mutta olen nähnyt paljon kuvia ja monet tuttavani ovat sanoneet niiden olevan upeita ja kauniita, jonka takia hankinkin tämän minulle ja Louisille. En ollut tietenkään ajatellut yhtään, että Louis voisi pelätä pimeitä ja ahtaita paikkoja, joissa mennään kaiken lisäksi vielä veneillä.

Louisin kasvoista näkee, kuinka paljon häntä pelottaa. Hän on kuitenkin innoissaan, näen sen.

"Louis tule nyt." Sanon hiljaa ja ojennan kättäni vielä hieman enemmän.

Hän siirtää katseensa takaisin minuun, siirtäen katsettaan minun ja käteni väillä vuoron perään. "Lupaan ettei sinulle tapahdu mitään pahaa, pidän sinusta huolta."

"Vannotko?" Hän kysyy peloissaan.

Nyökkään. "Vannon."

Siniset silmät tuijottavat edessämme olevaa luolaa hetken aikaa, kunnes kohtaavat omani. Ojennan itseäni hieman edemmäs, kätemme melkein koskettaen ja pidän katseeni koko ajan noissa kirkkaan sinisissä silmissä.

Viimeinkin Louis ojentaa kätensä ja ottaa kädestäni kiinni. Hymyilen miehelle rohkaisevasti ja kierrän käteni poikaystäväni ympärille, ottaen hänet vierelleni veneeseen. Vene keikahtaa hieman, mikä saa Louisin hieman panikoimaan, mutta kierrän sormemme yhteen ja otan miehen rintaani vasten rauhoitellakseni häntä.

Nostan käteni Louisin poskille ja käännän hänen katseensa silmiini. "Ei hätää, olen tässä." Sanon hiljaa.

Mies tasaa hengitystään ja pian hän rentoutuukin. Annan oppaalle katseen, että voimme lähteä ja niin matkamme pääseekin alkuunsa. Otan Louisin viereltä paremman asennon ja kierrän toisen käteni hänen ympärilleen.

"Tulet rakastamaan tätä." Kuiskaan miehen korvaan.

Louis kääntää katseensa minuun ja tarkkailee kasvojani. Hetken päästä nojaudun mieheen päin ja annan pienen suukon hänen nenänpäähänsä, mikä saa sinisilmän hymyilemään. Katson Louisia hymyillen ja silittelen hänen kättään, nostan sen suuni eteen ja annan sille pienen suukon, mikä saa punan ilmestymään Louisin kasvoille.

"Olet niin klisee välillä." Hän pyöräyttää silmiään ja painaa päänsä lopulta olalleni.

Naurahdan hiljaa. "Älä esitä, ettetkö nauttisi."

"Kohta voitte nähdä edessäpäin olevassa kallion seinässä erivärisiä hohtavia valoja, kuten pinkkiä ja turkoosia." Opas keskeyttää meidän hetkemme ja alkaa kertoa hieman Thaimaan ja tämän luolan historiasta.