Taekook on top

(Outoo)

Jungkookin nk
Tiesin että he valehtelivat. En ollut tyhmä. Ei minua jengin johtajaksi turhaan kutsuttu. Päätin kumminkin vain nyökätä.

Olin hyvä lukemaan ihmisiä. Varsinkin parhaita ystäviäni. Mietin kumminkin miksi he kusettivat minua.

Ajatukseni keskeytyy kun äkillinen paha olo iskee ja juoksen vessaan. Oksensin vessan pönttöön. (Sori Elena tiiän et vihaat)

"No hyi helvetti"-kuuluu ovelta nauravan jiminin ääni. "Pässi"-naurahdan.

"Jungkook mä ja hobi hoidetaan tae pois.."-jimin sanoo muuttuen vakavaksi. "Mites sen ajattelitte tehdä?"-kysyn huvittuneena. "Parempi ettet tiiä"-hobi tuhahtaa. Wait olivatko he tosissaan. Olinko juuri avautunut liikaa. "Ihan sama"-sanon kääntäen katseeni pois.

Pojat lähtivät ja jäin yksin kotiini kitumaan. Ei olisi pitänyt juoda niin saatanasti. Vielä 70 prosenttista....

Hetken siinä valitellessani pää kipua nousen hatarasti ylös. Jotenkin saan itseni keittiöön ja avasin lääke kaapin. Otin pillerin suuhuni ja istuin pöytään.

"Mitäköhän hobi ja jimppa aikovat tehdä"- kävi vain mielessäni. Toivottavasti eivät mitään tyhmää.

Miksi minulla oli niin hyviä ystäviä. En ansainnut heitä. He olivat olleet aina tukenani. Kuin veljekset. Jimin se tyhmä runkku ja hobi se aurinko joka osasi piristää aina paskimmalla hetkellä. Jiminin halit olivat aina täynnä rakkautta.

Silti en kertonut ongelmiani heille. En halunnut olla taakkana. Pidin kaiken sisässäni. Niinkuin olin aina tehnyt.

En pitänyt muille avautumisesta. Tykkäsin enemmän kuunnella. Vaikka en osaa auttaa jimin ja hobi tiesivät minun välittävän heistä enemmän kuin mistään. He olivat perheeni.

Kiusasin jiminiä aina tämän pituudesta. Park shortmin ja Sun hoseok. Olen aika proo keksimään lempinimiä.

Jimin aina rupesi tappelemaan että ei edes ole lyhyt. Mutta hobin kanssa vain nauroimme.

Isä oli pienestä asti opettanut ettei keneenkään kannata luottaa. Ei edes jengiläisiin. Yksikin vastoinkäyminen niin he jo olivat puukottamassa selkään.

Olin myös oppinut ettei isoja tunne siteitä kannata kasvattaa jengiä kohtaan. Liikuimme vaarallisissa piireissä. Oli normaalia jos välillä joku katosi.

Minä kumminkin tiesin ettei näin voi elää. Luotin jiminiin ja hobiin 100 prosenttisesti.

Join poikien keittämää kahvia. Hyi helvetti mitä paskaa. Valitin jimpalle AINA että tämä teki liian vahvaa litkua. Kahvi oli muutenkin pahaa... miksi tehdä siitä vielä paskempaa!

Kaadoin litkun lavuaarista alas ja otin jääkaapista pullon banaani maitoa. Sain aina naurut miten olen niin kovis mutta juon lasten juomaa. Vitut parasta ikinä.

En kyllä aikonut mennä kouluun tänään. Ei pysty. Joten päädyin vain syömään nuudeleita ja katsomaan tyhmiä sarjoja päiväksi.

Päädyin johonkin homo rakkaus tarina paskaan. En yleensä katsonut sellaisia mutta päätin antaa mahdollisuuden.

Skip elokuva

Yllätyksekseni pidin elokuvasta. Olihan se nyt liian ällö söpöilyä. Mutta jotkut kohdat leffasta olivat hyviä.

Katsottuani sen YOU KNOW kohdan leffasta mieleeni tuli jälleen kerran upein mustahiuksinen poika. Pian olikin jo teltta pystyssä.