Taekook on top

(No jaaha)

Jungkookin nk

Istuimme jollekkin penkeille aika takana päin. Fiilikseni oli nollassa... helvetti mä rakastan sitä jätkää... olis pitänyt ottaa se ja Tanie mukaan.

En voi sanoa ettenkö olisi koskaan ajatellut asiaa. Mutta ei Tae suostuisi siihen ikimaailmassa.

Yllättääkö? No ei jos on sellaiset vanhemmat. En myöskään valehtele kun sanon että olen miettinyt miltä nyrkkini tuntuisi keskellä tämän isän naamaa.

Haluan mahdollisimman nopeasti takaisin.. koska Tae ei ole Seouliin pääsemässä.

Se on sitten eri asia.. saanko edes jäädä.. tuntuu kauhealta ajatella että joutuisi esittämään vain hyvää kaveria..

Mikä Taen vanhempia vaivaa?

Tai mikä koko perhettä vaivaa?

Tae valehtelee jostain.. voi olla se on vakavaa.. tai sitten ei.. tai Tapani mukaan ajattelen vain liikaa.

Miksi en voisi uskoa että tällä on ruokamyrkytys? Kaikki oireet viittaavat siihen..

"Jungkook? Kaikki hyvin?"Jinin tukeva ääni keskeyttää ajatukseni.

Pudistin päätäni ja katsoin haikeana ulos. Vieressäni oleva Hobi laittoi käden olkapäälleni.

"Älä huoli.. me hankitaan se takaisin."Yoongi hymähti.

"Te ette ymmärrä.. oon jo valmiiks tämmönen huomio huora.. en osaa puhuu tunteista... tää on mulle vaikeeta.. en tiiä miltä musta pitäis tuntua.."huokaisen ja muut nyökkäsivät ymmärtävästi.

"Ton lisäksi jätin Taen yksin himaan..ennen kun sen vanhemmat tulee.. varmaan tyylii tekee sille jotain.. enää ei yllätä.. tai sitten vanhemmalle käy jotain.. se olisi mun pahin pelko.."sanoin yritin vääntää jonkinlaista hymyä.

"Kyllä se jungkook pärjää.."Jimin sanoi ja halasi.

"Jin se salailee multa jotain... mä en usko siihen ruokamyrkytykseen.."sanoin suoraan ja siirsin tappavan katseeni tämän silmiin.

Jin näytti säikähtäneeltä..eikä sanonut sanaakaan.

Tämä oli kumminkin avaamassa suutaan mutta joon keskeytti.

"Jungkook.. epäiletkö jotenkin Jinin taitoja?"tämä kysyi rauhallisen vihaisena.

"En... sori.."mumisin ja sain Jiniltä hymyn.

"Mä ymmärrän.. tää on sulle vaikeeta"Hobi sanoi ja hymyili minulle haikeasti.

Ekaa kertaa tämä ei vitsaillut.. vaan oli fiiliksessä mukana.

Muut juttelivat jotain.. mutta siirtyikin taas niin syvälle omiin ajatuksiini.. etten kuullut pihaustakaan.

-

Skip 4h

Vihdoin.. viimein.. olimme perillä. Olin nukahtanut melkein Hobin syliin koko matkaksi. Tietenkin sain kuulla siitä leikkimielistä pään aukomista.

Tieni erosi muiden kanssa jo hetki sitten.. halusin kävellä kotiin vaikka olisin kyydin saanut.

Ulkona oli ihan hyvä ilma.. joten päätin kerrankin nauttia siitä.

Koko tän paikan katsominen saa muistoja mieleen.. mitä kaikkea olisin voinut Taen kanssa tehdä.

Ei edes tarvitse olla tekemistä.. kunhan vanhempi vain olisi kanssani.. saisin halata.. suudella.. pa-.. joo eipä mitään.

Haluan pitää tämän kädestä kiinni ja nukkua lusikassa.. okei.. mitä mulle on tapahtunut.

Tae on tehnyt musta ihan ihme höperön.. tällainen tunteeton paska.. haavailee saavansa nukkua Äijänsä kanssa ilman ongelmia..