Taekook on top

(Mun)

(Kyllä olen niin ilkeä, etten anna teijän heti tietää)-pahis naurua)
________________________________

Taen nk
Katsoin haikeana jungkookkia ennen kuin ovi sulkeutui.

Se on vaan niin täydellinen, ihana... välittävä.

Se saa mut tuntemaan oloni niin pieneksi.. haavoittuvaksi. Mutta samaan aikaan mulla on koko ajan sellainen olo, että olen turvassa.

Tottakai välillä mietin että mitä helvettiä olen tekemässä. Jungkook on pahin ihminen jonka kanssa voisi riidellä.

Sen olin oppinut, että nuorempaa piti kohdella hellemmin. Hieman varoen. Ellei halunnut maata turpaan saaneena maassa.

Ei sillä että minä tätä pelkäisin. Olin päässyt nuoremman kovan kuoren sisään ja sisällä oli vain huomiota tarvitseva pehmo pupunen.

Onhan se totta että meillä on ollut vähän hankala alku.

En kumminkaan kanna kaunaa.

Jungkookissa oli kaikki muu täydellistä... paitsi tämän ollessa vihainen... tuntemani kooki vain katoaa... niinkuin sitä ei olisikaan.

En edes jaksa laskea... kuinka monta kertaa olen tältä turpaani saanut.

Tai monta kertaa olin tämän ja seinän välissä.

Joka ikinen kerta se vaan avautuu enemmän. Nuorempi on kuin kirja josta puuttuu sivuja..

"Mä haluan olla sun kanssa.. mutta en voi"-sanat jotka on pyörinyt päässäni.

Miksi Ei muka voisi olla? Onkohan tämä joku tekosyy. Epäilen. Nuoremman yhtäkkinen reaktio kumminkin vain pysyy mielessäni.

Miksi sitä on niin vaikea lukea? Ensin kaikki oli virhe? Sitten ei olekkaan ja se on ihan kiinni mussa. Kuin mikäkin huomion kipeä kakara.

Havahduin viimein ajatuksistani ja päästän suustani huvittuneen naurahduksen.

Jätän kenkäni eteiseen ja heitän koulu reppuni sohvalle.

Päätin ihan ensimmäisenä mennä suihkuun. Jos vaikka oloni hieman helpottaisi. Ei ollut läheskään niin kipeä olo kuin aikaisemmin.

Menin huoneeseeni ja kaivoin kaapista mustat shortsit. Voisin nukkua t-paidalla... mutta mielummin jungkookilta tuoksuvassa hupparissa.

Otin pyyhkeen kaapistani ja kävelin vessaan laittaen sen lukkoon perässäni. Mistäs sitä tietää jos YOONGLESBONER tulisikin kotiin.

Vaikka se käveleekin muna aina paljaana.. en itse pysty samaan. Ainakaan selvin päin.

Vedin hupparin eka päältäni, nuuhkaisten sitä Hieman. Joo tiedän mikä vitun muija olen.

Otin myös mustan t-paitani pois. Viskasin sen jonnekkin vessan lattialle.

Katsoin vessan peilistä hieman haalistuneita vatsalihaksiani.  Pitäs treenaa.. mutta kuka jaksaa. Ainakin yksi... täydellisyys.

Otin loputkin vaatteet pois menin suihkun alle.

Annan kylmän veden valua vartaloani pitkin. Katselen vatsassani lepäävää mustelmaa.

"Muistoja"-sanon ääneen huokaisten.

Hieroin käsilläni naamaani. Olen väsynyt.. en vain nyt... vaan kaikkeen.

Mun vanhempiin... yoongiin... jungkookkiin kaikkiin....

Olin väsynyt yoongin lapselliseen käytökseen.. mun vanhempien 1800 luvun elämän näkemyksiin, ja erityisesti tunteisiin jungkookkia kohtaan.