Taekook on top

(Erilainen)

Jungkookin nk

Katson hämmentynyttä poikaa silmiin.

"Jungkook.... mä haluan uskoo sua mut....teet siitä vaikeeta."-tämä sanoo hetken päästä.

"Mhm no älä usko vittu!"-sanon ärsyyntyneenä ja lähden paikalta.

Mä arvasin... miks se muutenkaan muhun luottaisi. Helvetin JB lutka.

Vihasin sitä ihmistä niin vitusti. Mun tunteilla ei ole väliä... kunhan se ei satuta taea.

Miksi olin vanhemmalle aukonut päätä vaikkei tämä ollut tehnyt mitään.

Taen sanat tuntuivat yllättävän hyvältä. Hän ei pelkää minua... vaan luottaa.

Tämän ihanan viaton hymy oli ihana näky.

Kävelen kotiini. En jaksa olla siellä helvetissä yhtään kauemmin.

Hyppään suoraan sohvalleni. Siinä menisi sitten loppu päivä. Parasta!

Skip iltaan.

Olin KOKO päivän tuijottanut netflixiä. Katsonut jotain aivan paskoja sarjoja.

Päätän käydä hoitamassa pari hommaa jotka on jäänyt hoitamatta.

Päästyäni jengi alueelle vedän röökin taskustani.

Kävelen kaikessa rauhassa katuja kunnes tunnen otteen olkapäälläni.

Tunnen selkäni seinää vasten. Naamalleni ilmestyy loputon virne kun tajuan riidan haastajan olevan JB.

"Lutka mul olikin jo ikävä"-sanon nauraen. Tämä vain tiukentaa otettaan.

Henkäisen syvään. "Kai sä tiiät ettet pärjää mulle?"-kysyn vanhemmalta huvittuneena.

"Tiedänpä hyvinkin"-tämä sanoo oudon iloisesti. "Siks en ookkaan yksin.."-tämä naurahtaa.

Varmaan seitsemän poikaa piirittävät meidät. Tunnistin heistä vain yhden... nimittäin yoongin.

"Noh antaa tulla"-sanon. Pari poikaa pitävät minusta kiinni kun loput vuoron perään hakkaavat minua. Veri lensi naamastani, kropastani ja kaikkialta.

Makaan maassa hirveissä kivuissa. JB potkaisee minua vielä vatsaan ennen lähtöään.

Pidän naamani perus lukemilla.

Olin tottunut koviin hakkaamisiin.... mutta silti kivut olivat kovat.

Poikien lähdettyä hymähdän itsekseni.

Irvistäen yllättävän vahvalle kivulle.

"Jungkook!"-kuuluu kauempaa.

"Mitä tapahtu?"-kysyy joku hädissään. Tuijotan tätä kyseistä henkilöä vain silmiin. Viimein tunnistin tämän... se oli jin.

Skip 1h

Makaan jinin sängyllä. Vanhempi oli yllättävän kiva minua kohtaan.

"Onks parempi olo?"-tämä kysyy hieman hymyillen. "on... mut miks sä autat mua.."-kysyn hämilläni.

"Mä en tiiä itsekkään... näin sun toisen puoles... sen ystävällisen... en tiiä miks mut mä jotenkin luotan suhun taen suhteen. Sä tykkäät siitä eikö niin.?"-tämä kysyy yllättävän suoraan.

Katson vanhempaa mietteliäänä.

"Voi olla..."-vastaan häpeissäni. "Tai on mulla ainakin herkkä kohta siihen..."-vastaan naurahtaen.

"Et oo yhtään semmonen mitä susta on selitetty..."-tämä sanoo hymyillen.

Hymyilen vanhemmalle vain vastaukseksi. Pidin jinistä.... hyvä tyyppi.