Taekook on top

(Yllätys!)

nonni tässä se viimeinen luku sitten on.... jätän tän ficin haikein fiiliksin... mutta odottakaa pari päivää... nii tuleee junkkiksen comeback..
erikois päätös luku.... eli pitkä. Eikö se niin mennyt että kansa saa mitä haluaa?😏
Words: 3650
Ficci jatkuu...
________________________________

Jungkookin nk
Kiersin käteni tukevasti vanhemman ympärille. Ikävöin jo ajatusta tämän läheisyydestä.

Unta oli jostain syystä vaikea saada... vaikka minua väsyttikin ihan kamalasti...

Minulla oli kuuma.... ja ahdistunut olo.

"Taetae..."-mumisin. Vanhempi vain liikahtaa. "Jungkookie..."-tämä vaikersi hiljaa.

"M-mä en saa unta.... ennen ku puhun sulle..."-sanoin ja nostin itseni istumaan.

Vanhempi kääntyi minuun päin. "Okei... no puhu sitten..."-tämä sanoi ja hymyili minulle suloisesti.

En ansaitse tuollaista ihanaa ihmistä... joka saa kaikki rakastumaan persoonaansa.

"Ku siis...tai kun... siitä mitä tein... se oli tosi paska valinta... mä vaan jotenkin halusin saada tietää että välität musta vielä... ja se sun käsi... oon niin pahoillani... kaikesta mitä oon sulle koskaan aiheuttanut.... en ansaitse sua... oot liian ihana... kiltti... upee.. rakastan sitä miten aina ajattelet muita..
rakastan kuinka aina jaksat olla piristävä
Rakastan sitä kun lohdutat.... oot niin avoin ja kiltti luonteelta.. että sulle on vaan helppo puhua... oot älyttömän komee..
en kumminkaan sussa tykkää vaan ulkonäöstä... oot kokonaan täydellinen pakkaus... en tiiä mitä tekisin ilman sua... yritän päästä mun ongelmista eroon... teen sen sun takia... lupaan etten koskaan enää... lyö... ahdistele... tai tee muutakaan vastaavaa..
Voisipa sun kaltaisia aarteita olla enemmänkin. Suurin syy siihen miks otin sut silmä tikuks oli se että tavallaan kiinnostuin susta jo heti ekan vilkaisin jälkeen.. en myöntänyt tykkääväni pojista.. joten ajattelin sen menevän ohi... tein sulle kaikkea ja yritin unohtaa mun tunteita... sun takia oon laskenut mun suojamuurit kokonaan... ja en pidä asiasta. Sen takia otinkin sen niin raskaasti kun sanoit ettet tykkää musta... tää pointti tässä oli se... että haluan sun nyt tietävän... oon täällä sun takia.. ja vain sulle... suojelen sua viimeiseen asti... oot mulle tärkein... toivottavasti tiedät sen.."- haukoin henkeäni hieman sanojen välissä.

Missään vaiheessa en rikkonut katsekontaktia välillämme.

Vanhempi ei sanonut mitään. Tämä oli vain hiljaa.

"Kooki.... mä luotan suhun... mä en pelkää sua... rakastan sua ihan älyttömästi.... vaikka ennen ajattelin sun olevan täysi kusipää... pidin susta jollain tavalla silti... sanot mitä sanot oot vaan pehmoinen pupu poju... sulla on vaan aika pahoja vihanhallinta ongelmia.. mutta ymmärrän sua.. et koskaan avautunut tunteista.. pidit niitä sisällä... ainoo mikä sua luultavasti helpotti oli se kun pääsit purkamaan niitä muihin ihmisiin... se on okei... nyt tiiän miks... mäkin haluan pyytää anteeksi sitä.. miten vähättelin sun ongelmia... en tienny sun elämästä mitään... en olisi saanut tuomita. Nyt mä tiiän miks olit sellainen. Jos tarviit apua tukea mitä vaan... muista että mä olen täällä... kuuntelen... autan minkä pystyn ja voin vain olla paikalla... oon ylpee miten olet alkanut tuoda tunteita esille... sussa on älyttömästi ihania puolia.. mitä mä kerta kaikkiaan rakastan.
Sun hymy... välittävä luonne... ulkonäkö... kaikki täydellistä.... annan sulle anteeks.. koska tiedän ettet tarkoittanut mitään pahaa... mä tarviin kyllä itelleni aikaa.. tuollaisesta ei vain pääse yli niin helposti... voi mennä hetki kunnes oon fyysisesti valmis olemaan normaalisti sun kanssa... mutta toivon että voit odottaa... älä turhaan mieti enää tätä... unohdetaan koko juttu ja keskitytään tulevaisuuden.. käykö?"-vanhempi selitti suloisesti hymyillen.