Aika Ennen Huomista || Blind Channel

12. Vai onks se prinsessalle liikaa?

⚠️TW⚠️
Alaikäisten alkoholinkäyttö, sekä siitä seuraavaa sekoilua

Ilta kului vauhdilla. Pojat olivat jo ehtineet juomaan jonkin verran, mutta toistaiseksi he näyttivät olevan tajuissaan. Istuimme olohuoneessa, sillä se oli ainoa tarpeeksi tilava huone meille kaikille. Olin pyytänyt heitä hillitsemään melunsa, sillä en todellakaan halunnut häätöä. He onnistuivat tehtävässään harvinaisen hyvin. Pian Joonas kävi jossain, palasi sitten takaisin kahden juoman kanssa.

"Ota säki." Hän sanoi minulle. Pudistin päätäni.

"En. Mä sanoin etten juo."

"Muistaks mitä mä sanoin? Voisit välil rentoutuu ja elää hetkessä." Kitaristi jatkoi.

"Ota vaan. Et sä siihen kuole." Joel sanoi. Hetken pohdin, mitä seuraavaksi tekisin. Toisaalta halusin saada ajatukseni pois kaikesta maanpäällisestä, toisaalta en halunnut juoda. En tiedä mistä sain rohkeuden siihen, mutta otin pullon Joonakselta ja avasin sen. Maistaessani sen sisältöä, ilmeeni värähti välittömästi. Se sai muut ympärilläni nauramaan.

"Et oo tainnu paljoo juoda." Niko oletti huvittuneena.

"Ai, mistäs päättelit?" Kysyin sarkastisesti. Kaikki nauroivat jälleen. Aloin pikkuhiljaa tottua inhottavaan makuun, vaikka en siitä edelleenkään pitänyt. Hetken kuluttua päädyimme jälleen pelaamaan totuutta ja tehtävää, pullonpyöritys twistillä. Joonas pyöräytti ensin, se pysähtyi Olliin.

"Totuus."

"Sillon ku sanoit et olit kipee etkä tullu mun kaa salille, oliks sä oikeesti kipee?" Hattarapää kysyi esittäen vakavaa.

"Hitto. Kiinni jäin." Basisti naurahti.

"Mitä! Törkeetä!" Joonas diivaili. Kaikki nauroivat hänelle.

"En ees tienny et käyt salil." Sanoin Joonakselle piikitellen.

"Hehheh." Hän tuhahti. Nauroin yhä lujempaa. Pelasimme vielä muutaman kierroksen. Nyt pullo pysähtyi Joeliin.

"Tehtävä tietty." Hän ilmoitti. Joonaksen ilmeestä näki, että hän juoni jotain. Pojan pitkän pohdinnan jälkeen selvisi mitä.

"Elianalle fritsu." Hän sanoi ilkikurinen virne kasvoillaan. Olin tukehtua juomaani, jonka alas kaatamiseen käytin jo muutenkin vaivaa.

"Niin mitä että?" Katsoin häntä murhaava ja samalla hämmentynyt ilme kasvoillani.

"Vai onks se prinsessalle liikaa?" Hän yllytti, tyytyväisenä ideaansa.

"No ei tasan oo liikaa. Anna palaa vaan." Sanoin hieman ärsyyntyneenä katsoen kitaristia. Hän tiesi, mistä naruista vedellä. Hän virnuili tyytyväisenä itseensä. Olin itsekin hieman yllättynyt sanoistani, sillä en yleensä ollut kovin yllytyshullu. Olikohan heidän seurallaan vaikutusta asiaan? Joel nousi sohvalta ja istui eteeni lattialle. Hän veti minua lähemmäs itseään, pian tunsin pojan huulet kaulallani. Hän taivutti päätäni hieman sivulle, löytääkseen paremman paikan. Kylmät väreet ravistelivat kehoani, minkä kaulaani syövä blondi taisi huomata. Tunsin hänen virnistävän.

"Noni, eiköhän siitä jälki jää. Voit lopettaa." Joonas sanoi hetken kuluttua. Edessäni istuva blondi vetäytyi, pitäen kättään edelleen niskani takana.

"Onks meidän Porko kateellinen? Ei hätää rakas, voin mä sutki merkata jos sitä haluut." Joel sanoi kiusoitellen ystävälleen ja iski tälle silmää. Kaikki suorastaan räjähtivät nauruun, myös Joonas. Joel irrotti niskastani ja palasi paikalleen.

"Kukas on seuraava onnekas?" Kitaristi sanoi hetken kuluttua, katsoen minua pahaa enteilevä hymy kasvoillaan.

"Nope. Te saatte pojat pelata ihan keskenänne. Mä meen hakee vettä. Ei tekis teillekkää pahaa." Sanoin ja nousin lattialta, jättäen nuoret alkoholistit olohuoneeseen. Kävin keittiössä juomassa vettä, sitten kävin kylppärissä katsomassa itseäni peilistä. Kaulassani oli yksi selkeästi hieman punaisempi kohta. Pian siinä komeilisi tumma jälki. Palasin muiden luo, he olivat lopettaneet pelaamisen.

"Sä et muuten oo ikinä kertonu, mikä sut sai tänne tulemaan. Mutisit vaan jostain perhejutuista viimeks ku kysyttii. Meinaan vaan sitä, et sä et vaikuta kovin kiinnostuneelt musiikista." Niko ihmetteli vähän ajan päästä. Olin vältellyt asiasta puhumista, mikä tietysti sai heidät entistä uteliaammiksi.

"Nii, mikä homma?" Joel jakoi ystävänsä mielenkiinnon. Mielessäni kävin kamppailua kahden vaihtoehdon välillä; kertoisinko heille kaiken dramaattisesta isäsuhteesta, vai keksisinkö jotain muuta?

"Se on aika mutkikas juttu." Päädyin tiivistämään asian.

"No kerro nyt jotain." Olli pyysi, muut olivat samaa mieltä.

"No se on vähän niin kuin jonkinlainen perinne mun isän suvussa."

"Mut jos sua ei yhtään kiinnosta, ni etkö ois voinu kieltäytyy ja mennä jonnekin mihin oikeesti oisit halunnu?" Tommi uteli.

"Ei se oo ihan niin yksinkertasta." Sanoin hieman apeasti.

"Miksei?" Aleksi ihmetteli. Voi luoja. Tämä kuulustelu ei loppuisi, ennen kuin olisin vastannut joka ikiseen heitä askarruttavaan kysymykseen. Siispä päädyin selittämään isästäni.

"Mun isä on vähän vaikee tapaus. Musta tuntuu, ettei sitä oo ikinä oikeen kiinnostanu mun asiat. Ainoo mitä se musta haluu, on ohjailla mun elämää. Se haluis musta jonkun lehtien kansikuvissa esiintyvän huippustaran. Mut mä en vaan oo sellanen. Ei musta sellasta tuu. Se vaan ei suostu ymmärtää sitä. Tännekin se mut pakotti. Se on aina ollu jotenkin tosi kylmä ja tunteeton. Ja nyt jos sille linjalle lähetään, niin en ees muista millon se on viimeks sanonu rakastavansa mua. Ei se välitä. Ainoat asiat mitkä sitä kiinnostaa on raha ja maine." Selitin heille hieman haikeana. Niko laski käden olalleni.

"Tosi kurjaa. Mut onhan täs jotain hyvääkin. Jos se ei ois pakottanu sua tänne, ni mekään ei oltais täällä nyt." Hän sanoi yrittäen piristää. Väläytin hänelle pienen hymyn.

"No mut hei lakataas nyt synkistelemästä. Haluuks joku vetää jotai juomapelei?" Joonas ehdotti.

"Vedetää never have I ever!" Joel hihkaisi.

"Ei ehkä kan-"

"Suu kii ja hae itelles lisää juotavaa." Joonas komensi. Pyöräytin tälle silmiäni, mutta suostuin kuitenkin. Palattuani istuin takaisin muiden joukkoon, uusi pullo kädessäni.

"Mä alotan! En oo koskaan... Hässiny kenenkään täs huonees olevan exää." Joel aloitti. Kukaan ei liikkunut hetkeen, mutta sitten Joonas kohotti pullonsa ja hörppäsi.

"Mitä hittoo, kenen?" Joel kysyi hattarapäältä samalla huvittuneena ja hämmästyneenä.

"Sitä ei tarina kerro." Hän vastasi mystisesti, saaden kaikki nauramaan. Rakastin, miten he suhtautuivat tällaiseenkin niin rennosti ja humoristisesti. He tosiaan olivat toisilleen kuin veljiä. Seuraavaksi vuorossa oli Aleksi.

"En oo koskaan piilottanu mun googlen hakuhistoriaa vanhemmilta." Hän keksi. Kaikki ympärilläni joivat, jopa Aleksi itse. Oma pulloni pysyi visusti alhaalla. Nyt oli Tommin vuoro.

"En oo koskaan juossu vartijoi karkuun." Hän sanoi. Joel, Joonas ja Olli kippistelivät ja kaatoivat sitten tuota iljettävää nestettä kurkuistaan alas. Ollikin?

"No enpä ois meiän basistista uskonu." Tommi naurahti.

"Syytän noita kahta." Hän sanoi viitaten kahteen blondiin.

"No niinpä tietty." Naurahdin hieman. Peli jatkui pitkään, sain tietää heistä yhtä sun toista. Jossain kohtaa olin ottanut mukavamman asennon. Huomaamattani silmäni alkoivat sulkeutua.