Aika Ennen Huomista || Blind Channel

44. Miten paljon se on oikeen juonu?

⚠️TW⚠️
Päihteet

Istuimme edelleen lumihangessa Ramin kanssa. Hän oli ollut oikeassa, se oli saanut mieleni rentoutumaan, ajatukseni olivat lopettaneet huutamisen. Oloni oli lähes euforinen. Kaikki maailman pahuus oli kadonnut savuna ilmaan, eivätkä negatiiviset aatteet voineet mitään kokemalleni mielihyvälle. Tuntui, kuin olisin vain kellunut keskellä tyhjiötä. Tyhjiötä, jossa mikään ei minua voinut satuttaa.

"Hei jätä ny vittu mullekin!" Vieressäni istunut poika naurahti, minun imiessäni sätkän sisältämiä myrkkyjä kehooni. Sitten annoin loput hänelle.

"Tiiäks, ehkä tää ei ookkaan ihan niin kauhee maailma. Silleen loppujen lopuks." Sanoin tuijottaen puun oksaa, pääni keinuessa puolelta toiselle.

"Kauneus on katsojan silmissä, tyttö hyvä." Rami sanoi kuulostaen siltä, kuin seikkailisi aivan muissa maailmoissa. Sitä hän luultavasti tekikin. Naurahdin vain hänen mietteelleen.

"Olli on aika onnekas." Hän sanoi hetken kuluttua.

"Ai häh?"

"Sä oot kiva. Siis niinku tiukkikseks." Poika naurahti.

"Et säkään ihan niin kauhee oo, kun alkuun luulin." Sanoin huvittuneena. Yhtäkkiä repesimme molemmat hulvattomaan nauruun. En edes tiennyt, mille nauroin.

"Pitäisköhän mennä sisälle? Mun perse alkaa jäätyy kiinni tähän hankeen." Rami sanoi huvittuneena, minä nousin nauraen ylös. Lähdimme molemmat tarpomaan sisätiloja kohti, kikattaen kuin pikkulapset. Selvisimme huvilan lämpöön, turvaan luihin porautuvalta pakkaselta. Jatkoimme matkaamme hilpein mielin kohti keittiötä. Siellä törmäsimme neljään tuttuun silmäpariin. Joeliin, Nikoon, Eliakseen ja Juusoon. Istuimme molemmat pöydän ääreen.

"Missäs te olitte?" Niko kysyi hieman hämmentyneen ja epäilevän näköisenä.

"Relaa ny säki vähä! Ei toi otsan rypistely tee kauheen hyvää." Sanoin ja purskahdin sitten nauruun, kuin mikäkin pöpipää. Se sai myös Ramin naurahtamaan.

"Mikä ihme suhun on iskeny?" Joel kysyi hämillään, Nikon kadotessa johonkin. Olin niin pää pilvissä, etten jaksanut pohtia asiaa sen tarkemmin.

"Kato ku joskus pitää tiiäks... Päästää irti. Päästä säki irti." Selitin, tietämättä edes itse, mistä puhuin. Se sai pitkän blondin kurtistamaan kulmiaan. Hetken kuluttua Niko palasi keittiöön, mukanaan Olli ja Tommi. Tuijottelin kaukaisuunteen, tyytyväinen virne kasvoillani.

"Miten paljon se on oikeen juonu?" Olli ihmetteli, esittäen kysymyksensä ilmeisesti Joelille. Tämä vain kohautti olkiaan.

"Olliiiiii."

"No?"

"Miks säkin oot noin kiree? Relaa joskus." Selitin sama virne kasvoillani. Poika katsoi minua epäuskoisena.

"Tuus käymään ulkona." Olli käski. Enempiä ajattelematta loikkasin pystyyn ja seurasin poikaa pihalle, perässäni kolme muuta poikaa. Hilpeä Rami jäi yksin keittiöön istuskelemaan.

"Mitä tää on?" Hän kysyi kädet ristissä, kun olimme päässeet ulkona nurkan taakse, etäälle muista ulkona riekkuvista nuorista.

"Jaa mikä?" Kysyin ihmeissäni, katseeni heittelehtiessä ihan minne sattuu.

"Siis ooks sä vetäny jotain?" Joel kysyi lähes shokissa.

"Eeeeen tietenkään. Miks sä ny tollasta-"

"Et oo tosissas." Olli huokaisi hieroessaan otsaansa.

"Enhän mä nyt-"

"Nyt et selitä enää mitään. Sun silmät seisoo päässä ja toi haju kantautuu varmaan Venäjälle asti." Niko keskeytti. Olin heittämässä vastaväitettä, mutta suljin suuni. Sitten sama tyytyväinen virne palasi kasvoilleni.

"Ihan sama, ei täst tuu yhtään mitään ku toi on tossa kunnossa. Mä lähen saattaa sitä kotii, te voitte jäädä viel jos haluutte." Basisti huokaisi jälleen.

"Ei kun kyl mekin voitas varmaan lähtee." Joel totesi. Se oli jo jotain.

Hetken kuluttua olimme kaikki seitsemän ulkona takit päällä, kävelemässä takaisin. Kukaan ei juurikaan puhunut. He olivat kaikki juoneet jonkin verran, mutta pysyivät kuitenkin pystyssä ja kykenivät kävelemään. Ilmapiiri oli kireä, vaikka itse en siitä juuri mitään ymmärtänyt euforisen oloni vuoksi. Kävelin vain tyytyväisesti poikajoukon perässä, kuin mitään erikoista ei olisi edes tapahtunut. Siinä hetkessä edes Suomen karmea sää ei kyennyt nujertamaan minua.

Kaikki olivat jo lähteneet omille teilleen, Ollia ja Nikoa lukuun ottamatta. He olivat saattaneet minut kotiin asti, varmistaneet, että pääsisin sisälle. Nyt makoilin rennosti olohuoneen sohvalla, kahden miehenalun säheltäessä jotain. Minua ei kiinnostanut. Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini. Tällä kertaa ne olivat täynnä valoa ja positiivisuutta, toisin kuin yleensä. Se puristava tunne rinnassani oli kadonnut tavoittamattomiin. Pitkästä aikaa olin oikeasti onnellinen. Tai niin luulin silloin. Todellisuudessahan kaikki se toivo ja onni olivat vain sätkässä olleiden aineiden vaikutusta. Vaikutusta, joka tulisi loppumaan. Se ei kuitenkaan edes käynyt mielessäni silloin. En ajatellut, että vaikutuksen kadotessa olisin taas oma, tyhjä itseni.

"Mee suihkuun et saadaan toi kauhee haju pois. Mä vein kylppäriin vaihtovaatteet joissa voit nukkuu." Ollin ääni keskeytti transsini.

"Tuu mun kaa." Ehdotin leikkisästi.

"Juu ei. Tos tilas saat mennä kyl ihan keskenäs." Hän huokaisi ja hätisteli minut sohvalta. Kohautin olkiani ja lähdin kylpyhuonetta kohti. Lukitsin oven, riisuin kannabikselta haisevat vaatteeni ja menin suihkuun. Se tuntui vielä normaalia paremmalta. Sieltä tullessani puin Ollin tuomat vaatteet ylleni. Ison hupparin ja rennot housut. Olisihan minulla ollut ihan yövaatteiksi tarkoitettujakin vaatekappaleita, mutta mikäpä minä olin valittamaan.

"Tyytyväinen?" Kysyin astellessani olohuoneeseen kahden pojan seuraan.

"Tosi. Mut nyt sun kannattais varmaan mennä nukkumaan." Niko vastasi tyynesti. Kurtistin kulmiani ajatukselle. Eihän tuollainen vauhti päällä nukkuminen olisi mistään kotoisin.

"Ei mua väsytä." Intin vastaan, ajattelematta yhtään, miten lapselliselta kuulostin. Olli huokaisi ja nousi sohvalta.

"Tuus nyt. Mennään nukkuu." Hän sanoi, pyytäessään minua mukaansa omaan makuuhuoneeseeni. Seurasin häntä kiltisti, kuin labradorinnoutaja. Heittäydyin peiton alle, poika sammutti valot ja tuli perässä. Hän kömpi peiton alle ja otti minut kainaloonsa. Vaikka minua ei väsyttänyt, nautin siinä olemisesta.

"Hyvää yötä." Poika sanoi pienen huokauksen saattelemana.

"Öitä."