Aika Ennen Huomista || Blind Channel

35. Luottakaa muhun

⚠️TW⚠️
Henkilö, joka saa mun veren kiehumaan☠️

"Mitä vittuu siel oikeen tapahtu?" Sohvalla istunut Joonas kysyi. Olimme kaikki kerääntyneet luokseni koulun jälkeen.

"Se helvetin kusipää ei vaan vittu ymmärrä rajojaan." Joel puuskahti.

"Joten sä vedit sitä turpaan? Niinkö kaikki sit ratkee?" Tommi kyseenalaisti kulmiaan kohotellen.

"No enhän mä nyt voinu kattoo vierestä! Kai tekin nyt sentään tajuutte, et se oikeesti yritti jo raiskata Elianan!" Blondi jatkoi tuohtuneena. Tuon lauseen, tuon sanan kuuleminen sattui edelleen.

"Joelil on pointti." Joonas sanoi, yllättäen kaikki.

"Älä nyt säkin alota." Tommi sanoi päätään pudistellen.

"Tuliks kovaakin rangaistusta?" Kysyin varovasti bändin toiselta laulajalta. Hän vain naurahti.

"Joku pieni jälki-istunto vaan, ei mitään mist en selviäis." Hän kertoi pieni, rauhoittava hymy kasvoillaan.

"No, mitäs mieltä sä tästä oot?" Aleksi kääntyi puoleeni ja kysyi.

"En mä oikeen edes tiedä. Tietty oon kiitollinen et Joel tuli väliin, mut... En mä tiedä."

"Väitäks sä ettei se äijä ois ansainnu sitä?" Olli kysyi yllättäen. Tuota olin odottanut Joonakselta tai Joelilta, mutta en häneltä.

"Mä en oikeesti tiedä. Eihän ketään sellasta ansaitse mut... Mä taisin olla jopa vähän ilonen nähdessäni sen maassa siinä mun edessä. Kaiken sen järkytyksen keskellä tietty. En mä osaa selittää. Ja en mä tietenkään haluis ajatella noin. Se tuntuu tosi väärältä."

"Ei siin oo mitään väärää tyttö rakas. Se on ihan normaalii kaiken sen jälkeen, mitä se on sulle tehnyt." Niko vakuutti. Silti tunsin syyllisyyttä. Miksi olin ollut helpottunut nähdessäni Joelin Ilarin kimpussa?

"No mut hei, ketkä nyt sit tulee meille? Porukat on edelleen poissa koko viikonlopun, joten ois ihan kiva tehä jotain porukalla." Kitaristi vaihtoi taitavasti puheenaihetta. Kaikki olivat menossa mukana, minua lukuunottamatta.

"Mä taidan jättää väliin. Haluun vähän miettii asioita." Kerroin kasuaalisti, ansaiten useita erilaisia katseita. Osa kysyviä, osa harmistuneita ja osa lähes huolestuneita.

"Onks se hyvä idea?" Tommi kysyi varovasti.

"Luottakaa muhun nyt ees vähän." Tuhahdin silmiäni pyöräyttäen.

"Okei okei. Mut sit oikeesti soitat, jos tuntuu siltä." Niko vaati.

"Joo joo äiti."

"Mä voisin oikeestaan kans jättää väliin." Olli ilmoitti. Kaikki katsoivat vuorostaan häntä hämillään.

"Huomen saatte kyl molemmat luvan tulla viettää iltaa, okei?" Joonas vaati.

"Vaikka sitten niin." Naurahdin hänen itsepäisyydelleen. Niin siinä sitten kävi, muut lähtivät ja jäimme pojan kanssa kahdestaan asuntoon. Istuimme hetken aikaa hiljaa, kunnes kysyin päätäni vaivanneen kysymyksen.

"Miks sä tänne jäit mieluummin kun menit niiden kanssa?"

"Koska mä en haluu jättää sua yksin nyt. Ja sitä paitsi, mä viihdyn sun seurassa." Hän kertoi hymyillen, nostaen pienen hymyn minunkin kasvoilleni. Hän oli yksinkertaisesti ihana.

Niin päivä kuluikin jälleen nopeasti, kello oli jo noin kuusi. Olimme käyneet kaupassa, sillä kaappini huusivat tyhjyyttä. Kauppareissu oli tietysti Ollin vaatimus, kuten arvata saattaa. Olimme myös ehtineet laittaa ruokaa. Tai jos tarkkoja ollaan, minä sen olin lähinnä tehnyt. Poika ansaitsi pisteet lähinnä seuran pitämisestä. Pienen suostuttelun jälkeen olin myös syönyt ruokani, vaikka se hieman hankalaa olikin. Silti nautin joka hetkestä, jonka sain viettää hänen kanssaan. En enää edes muistanut, miten olin ennen pärjännyt ilman häntä. Tai ilman muita apinasirkuksen jäseniä. Siksi tuntui kauhealta ajatella, mitä tapahtuisi vuoden kuluttua, tai kahden vuoden. Minulla oli jäljellä kaksi vuotta lukiota, heillä vain yksi. Mitä tapahtuisi sen jälkeen?

Makoilimme lähekkäin sohvalla, televisiosta tuli jokin elokuva. En seurannut sitä, sillä keskittymiseni oli jossain aivan muualla. Nimittäin pojassa, jonka kainalossa lepäilin silläkin hetkellä. Hän sai minut sekaisin. Olin melko väsynyt kaiken jälkeen, eivätkä silmäni enää meinanneet pysyä auki. Olin juuri sulkemassa ne, kunnes ovelta kuului ääniä. Ei ovikello, eikä koputus. Avaimet. Säikähtäneenä takerruin basistiin tiukasti. Pian ovi kuitenkin aukesi, paljastaen kaksi hahmoa takaataan. Isä ja äiti.

"Moi kulta." Äiti huikkasi ovelta. Tietysti heillä oli avain asuntooni, olinhan sentään alaikäinen... Sen olin jo ehtinyt unohtaa.

"Moi." Vastasin hieman turhautuneena nähdessäni isän äidin takana. Mies ei sanonut sanaakaan.

"Kukas tää söpöliini on?" Äiti kysyi vinkaten minulle silmää. En ehtinyt vastata, kun isäni avasi typerän suunsa.

"Nimenomaan. Kuka sä oot ja mitä sä haluut mun tyttärestä?" Hän kysyi hieman ankaraan sävyyn. Hänen yrmeytensä ei kuitenkaan hetkauttanut poikaa.

"Olli, Elianan poikaystävä." Hän kertoi. Olin juuri kysymässä jotain äidiltä, mutta sitten tajusin, mitä poika juuri sanoi. Poikaystävä? Äitini oli innoissaan ja tuli luoksemme, kätelläkseen basistia. Isä sen sijaan ei ollut kovin iloisen näköinen.

"Annika, Elianan äiti." Nainen esittäytyi pirteästi ravistaessaan poikaparan kättä. Tämän into sai pian tehdä tilaa isän raivolle.

"Sä se et sit jumalauta usko kun sulle sanotaan!" Hän puuskahti, tällä kertaa minun suuntaani.

"Ymmärrä jo, sä et päätä mun elämästä enää." Kerroin jämäkästi ja otin Ollia kädestä kiinni.

"Mä olen sun isäs! Sä oot mun ainoa tytär, ja mun tehtävä on suojella sua! Sun tehtäväs on totella." Mies selitti kiihtyneenä.

"Suojella? Hah! Kerro ykskin kerta kun oot tehny mun hyväks jotain, ilman et hyödyt siitä ite. Ai niin. Ethän sä ikinä oo sellasta tehny. Sulla ei oo mitään oikeutta kutsua itseäs mun isäks." Sen sanottuani saatoin nähdä, miten jokin miehen päässä napsahti.

"Mä en jumalauta kasvattanu susta tollasta, kiittämätön kakara! Luuleks sä että mä halusin susta tollasen? Luuleks sä et mä oon jotenkin ylpeä susta? Vitut! Sä oot yks iso virhe, ymmärrätkö? Vahinko, jonka ei olis pitäny tapahtua!" Hän huusi raivoissaan. En voinut pidellä kyyneltä, joka yritti karata silmäkulmastani. Sen pudottua poskelleni, Olli pyyhkäisi sen hellästi pois.

"Ja sä helvetin kusipää! Sä teit mun lapsesta tollasen ongelmanuoren! Sen kanssa ei ollu mitään ongelmaa, ennen kun sä ja sun 'kaveris' pääsitte ton tytön irvikuvan päähän. Te ootte tehneet siitä samanlaisen kun Ellasta. Halvan huoran!" Mies huusi toiselle nuorelle, joka piti edelleen kädestäni kiinni. Äiti yritti sanoa jotain, mutta tuli välittömästi keskeytetyksi isän toimesta. Niin se meni aina.

"Miten sä voit puhua omasta lapsestas noin? Eiks sua oikeesti hävetä?" Olli kysyi halveksuvaan sävyyn. Hän ei pelännyt riehuvaa isän hirvitystä.

"Älä sä puhu mulle noin!" Isä huusi ja astui uhkaavasti lähemmäs.

A/n:
Siitä teille toinen luku päivän sisään, ihan vaan koska loma <3