Aika Ennen Huomista || Blind Channel

13. Ne kusipäät on pilannu sut!

⚠️TW⚠️
Rajua kielenäyttöä ja idioottimainen isä

Heräsin omasta huoneestani, ylläni eiliset vaatteeni. Olin hieman hämilläni tilanteesta. Nousin sängystä ja lähdin keittiöön hakeakseni vettä. Huoneesta poistuessani vastassa olivat kuitenkin tutut kolme poikaa. Mitä he tekivät täällä tähän aikaan? Joel nukkui sohvalla, Joonas matolla. Olli oli hereillä ja istui keittiössä, ilmeisesti odottamassa kahvin keittymistä. Sinne päästessäni hän tervehti minua täysin normaalisti.

"Mitä te täällä teette?" Kysyin ihmeissäni, mutta en kuitenkaan vihaisena.

"Jäätiin yöks. Ei noita kahta ois kannattanu kotii viedä siinä kunnossa. Ois saanu melkosta huutista." Hän selitti huvittuneena.

"Ja mä nyt jäin lähinnä kattoo ettei ne tee mitään tyhmää, tai ettet sä tukehdu oksennuksees." Hän täydensi.

"Miten mä muuten päädyin mun sänkyyn? En muista menneeni sinne." Pohdin takaraivoani raapien. Muistin vain, että olimme pelanneet jotain peliä. Siihen filmini katkesi.

"Sammuit olkkariin, ni kannoin sut sinne nukkuu." Poika kertoi kasuaalisti. Sellaista sitten.

"Kivasti ajateltu. Nyt oon sit aiheuttanu teillekin päänvaivaa. Ja vieläpä nukkuessani. Sori." Sanoin hieman häpeissäni, vastaukseksi sain naurahduksen.

"Ei siitä nyt mitään vaivaa ollu, ihan helppo homma. Et sä mikään erityisen isokokonen kaveri oo. Sitä paitsi, jos on tottunu raahaamaan itteensä päätä pidempii jätkii, ni kyl tollanen pikkutyttö menee ihan helposti." Hän sanoi pian, huvittunut virne edelleen kasvoillaan.

"C'mon, pikkutyttö? Meil on vuosi ikäeroo!" Tuhahdin muka loukkaantuneena. Olohuoneesta alkoi kuulua liikehdintää. Siirryimme katsomaan, olivatko kaksi blondia yhä hengissä. Kyllä, he hengittivät, kaikki hyvin. Hetken kuluttua he olivat jo jalkeilla. Juttelimme hetken, kunnes Joonas vaihtoi aihetta.

"Kannattaa muuten käydä kattoo peilii." Hän sanoi lähes vahingoniloisena. Tein työtä käskettyä. Kylppärin peilin eteen päästyäni ymmärsin heti, mitä tuo tarkoitti.

"Joel!" Huusin huomatessani suuren, tumman läikän kaulassani. Olohuoneesta kuului kovaa naurua. Marssin sinne kädet ristittynä.

"Et. Oo. Tosissas." Valitin hänelle, mikä tuntui vain innostavan häntä entisestään. Paidaton blondi käveli luokseni ja tarttui leukaani, tarkastellakseen työnsä tulosta.

"Ei hullumpaa jälkee, vaikka ite sanonki." Katsoin häntä murhanhimoisesti.

"Toi tulee sit muuten pysymään tossa jonkun aikaa." Hän naurahti ja irrotti leuastani, kävellen ohitseni keittiöön.

"Joku kaunis päivä mä heitän sut mereen." Uhosin tälle huutaen huoneesta toiseen.

"Sopii yrittää. Mut mitä sä mua syytät? Mites se 'Ei tasan oo liikaa. Anna palaa vaan'? Eikä neitiä nyt varsinaisesti tuntunu haittaavan. Päinvastoin, ihan ku oisin huomannu sun nauttivan siitä." Hän huusi keittiöstä. Äänensävyn perusteella pystyin päättelemään tämän kasvoilla olleen virneen. Päätin luovuttaa.

"Säkö oikeesti käytät mun omia sanoja mua vastaan? Julmaa." Tuhahdin ja istuin sohvalle.

"Jep. Sellanen mä o-" Joelin lausahduksen keskeytti ovikello. Hassua, sillä en odottanut ketään kylään. Ajattelin sen olevan joku kolmesta muusta urvelosta. Menin avaamaan oven, ja yllätyin suunnattomasti edessä odottaneesta näystä.

"Äiti? Isä?" Hämmästelin kahta ovella seisovaa hahmoa. Kellohan oli hädin tuskin 12, mitä he täällä tekivät?

"Moi rakas. Mehän luvattiin tulla heti ekalla lomalla käymään." Äiti sanoi iloisesti ja halasi minua. Halasin takaisin. Hämmentynyt Olli käveli eteiseen kahvikuppi kädessään.