Aika Ennen Huomista || Blind Channel

24. Pian koko koulu tiesi

⚠️TW⚠️
Itsemurhasta, kiusaamisesta ja seksuaalisesta häirinnästä puhumista, runsasta alkoholinkäyttöä

"Eliana? Mikä tuli? Kaikki on ihan hyvin." Niko rauhoitteli ja laski käden olalleni.

"Onks se taas toi kuva?" Olli kysyi ja käveli lähemmäs. En pystynyt vastaamaan, mutta nyökkäsin. Poika kyykistyi eteeni ja kietoi kätensä ympärilleni. Minä tein samoin, itkiessäni tämän rintaa vasten. Hän nousi ylös, nostaen minut mukanaan. Sitten hän talutti minut sohvalle, sanomatta sanaakaan.

"Mikä homma? Miten tää kuva liittyy ja mihin?" Joonas ohjasi kysymyksensä tällä kertaa basistille, joka halasi minua tiukasti ja lepuutti päätään omani päällä.

"Se on mun kuollu sisko." Sanoin, ennen kuin Olli ehti vastata. Huone putosi hetkelliseen hiljaisuuteen, sitä seurasi sarja pahoitteluja. Vetäydyin viimein halista.

"Haluutteks te tietää mitä tapahtu?" Kysyin keräillen itseäni.

"Jos sä haluut kertoo." Joel sanoi ja istui lattialle. Nyökkäsin varmistaakseni asian. Valmistauduin vuodattamaan jotain, josta en ollut ikinä kellekään puhunut.

"Kaikki alko, kun se meni johonkin bileisiin." Aloitin tarinaa, kaikki seurasivat sanojani tarkasti.

"Ne tais olla sen ekat lukiobileet, jos oikein muistan. Se oli niin innoissaan, ei se mistään muusta mulle oikeen puhunutkaan. Sinne se sit meni joidenkin kavereiden kanssa, edelleen ihan intona. Mut sit kun se tuli takas... Se oli ihan erilainen. Siitä huomas et se oli ihan järkyttyny ja poissa tolaltaan. Se ei ikinä kertonu mulle, mitä siellä tapahtu." Jatkoin selittämistä. Pidin pienen tauon, ennen kuin aloin kertoa kaikkein vaikeinta osuutta.

"Niiden bileiden jälkeen se ei ollu enää oma itsensä. Se ei enää halunnu mennä kouluun tai poistuu kotoa. Se ei enää puhunu mulle. Aina kun kysyin, oliks sillä kaikki hyvin, se vaan vilautti tekohymyn ja väitti kaiken olevan kunnossa. Mut sit yks ilta, kun sen piti lähtee tanssitunnille, se ei tullu kotiin. Mun vanhemmat riiteli jostain, enkä enää pystyny pidättelee mun uteliaisuutta. Alakerrassa äiti itki hysteerisesti ja iskä huusi sille. Sit mulle kerrottiin, et Ella oli kuollu. En halunnu uskoo sitä. Myöhemmin sain kuulla, et kaikki oli lähteny siitä, kun sen uus koulukaveri oli siel bileissä jotenkin saanu siitä nakukuvia. En sit tiedä oliks ne päätyny keskenään sänkyyn tai jotain. Mut joka tapauksessa ne kuvat oli levinny nopeesti, ja pian koko koulu ties siitä. Sen kaverit oli hylänny sen ja sitä alettiin kiusaamaan. Lopulta se ei enää jaksanu, joten se tappo itsensä." Kerroin kyynelten valuessa poskiani pitkin. Tommi istui viereeni ja halasi tiukasti. Takerruin poikaan ja annoin kaikkien tunteiden vain purkautua pamauksella.

"Oon niin pahoillani." Joonas sanoi ja istui sohvan käsinojalle, silittäen selkääni varovasti. Istuimme jonkin aikaa täydessä hiljaisuudessa. Sitten vetäydyin pitkään jatkuneesta halista, jonkun mielestä ehkä jopa kiusallisen pitkään jatkuneesta.

"Mitäs sitte? Onks teil ideoi mitä haluisitte tehä?" Kysyin kasaten itseäni. Halusin vain harhauttaa ajatukseni johonkin muuhun.

"Sikskö sä et olis millään halunnu juoda tai bilettää? Pelkäsiks sä, et me tehtäis sulle samalla tavalla?" Joel kysyi hieman haikean kuuloisena, sivuuttaen täysin kysymykseni. En vastannut siihen mitään. Vastaus oli kyllä. Olin pelännyt heihin tutustumista lähinnä tämän vuoksi. Pelkäsin heidän puukottavan minua selkään, aivan kuten Ellan lyhyen lukioajan "ystävät". Pelkäsin heidän ensin nöyryyttävän minua, sitten hylkäävän minut. He taisivat tulkita hiljaisuuteni vastaukseksi.

"Kai sä tiedät, ettei ikimaailmassa satutettais sua?" Niko kysyi.

"Nyt tiedän. Anteeks, tiedän et mun ois pitäny luottaa teihin, mut-"

"Ei sun tarvii selittää. En mäkään nyt ihan heti uusiin ihmisiin luottais, en ainakaan tollasen jälkeen." Aleksi selitti. Kasvoilleni kohosi pieni hymy. He olivat kyllä kultaisia.

"No niin. Eiköhän kuulkaa oteta vähän pullonpyöritystä! Loppuu tää masistelu." Joonas ehdotti jälleen. Niin me sitten teimme. Pelasimme pitkään, meillä oli hauskaa. Joonas oli joutunut flirttailemaan Nikolle, Joel laulamaan Abbaa ja Tommi kaatamaan kurkustaan alas Joonaksen väsäämän shotin. Minä puolestani olin joutunut maistamaan viinaa ensimmäisen kerran elämäni aikana. Se oli virhe.

Menin keittiöön hakemaan vettä, sillä oloni oli aivan kamala. Toisaalta, mitä voi odottaa tällaisen alkoholinkulutuksen jälkeen? Jos isä saisi tietää, olisin entinen tyttö, se oli varmaa. Nojasin keittiön pöytään, siemaillen vettä tasaisin väliajoin. Olohuoneesta kuului muiden meteliä ja naurua. Pian kuitenkin kuulin askeleiden lähestyvän keittiötä. Huoneeseen asteli Olli, suloinen hymy kasvoillaan.

"Mikä olo?" Poika kysyi.

"Vähän parempi. Varmaan." Vastasin naurahtaen. Jostain syvältä sisimmästäni iski yhtäkkinen tarve halaukselle. Siispä kävelin basistin luo ja kiedoin käteni tuon ympärille, hän ei epäröinyt hetkeäkään toimia samoin. Kuulin hänen hymähtävän tyytyväisenä. Sitten tein jotain todella yllättävää, en tiedä mistä sekin idea tuli. Ehkä se oli alkoholin aiheuttamaa? Irrotin nimittäin käteni tuon ympäriltä ja suutelin häntä. Ajatukseni eivät kulkeneet kunnolla, ja olin melkoisessa humalassa. Ei siis sillä, ettenkö ikinä selvinpäin ollessani olisi halunnut noin tehdä.

Yllätyksekseni poika ei vetäytynyt, vaan vastasi samalla mitalla. Tuon huulet maistuivat oluelta, mutta se ei haitannut pätkän vertaa. Yhtäkkiä kuitenkin pahan olon aalto iski, ja kovaa iskikin. Voi ei. Oli tämäkin taas tapa pilata tunnelma. Irtauduin hätäisesti suudelmasta ja juoksin vessaan. Romahdin lattialle polvilleni, tyhjentäessäni vatsani sisältöä. Ovelta kuului huvittunut hymähdys. Käännyin katsomaan ja näin leveästi hymyilevän Ollin nojaamassa ovenkarmiin. Sitten oli pakko palata halaamaan pyttyä. Hän astui pidemmälle huoneeseen ja siirsi hiuksiani pois edestä, pitäen niistä hellästi kiinni.

"Anteeks. Toi ei sit oikeesti johtunu susta." Sanoin pienesti naurahtaen, mutta hymy hyytyi uuden aallon iskiessä. Se sai vieressäni istuneen pojan naurahtamaan.

"Vittu." Lisäsin vielä kerran. Että vihasinkin oksentamista.

"Ai, mä kun jo ehdin pelätä et maistuin noin pahalta." Hän vastasi leikkien helpottunutta. Läimäisin häntä leikkisästi rintaan. Hetken kuluttua Joonas ja Joel saapuivat paikalle.

"Katos vaan, joku tainnu juoda vähän liikaa." Joonas naurahti. Näytin hänelle keskisormea.

"Turpa kii, sä sitä viinaa mulle juotit."

"En myönnä mitään." Kitaristi sanoi virnistäen ja käveli tiehensä, naurava Joel perässään.

"Joko alkaa helpottaa?" Olli kysyi, pidellen edelleen hiuksiani toisella kädellä, silittäen selkääni toisella.

"Joo." Sanoin nostaen pääni pytystä.

"Eli voit päästää irti." Naurahdin hänelle. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, vaan sen sijaan taivutti päätäni taaksepäin. Nyt pääni lepäsi tämän olkapäällä, selkäni oli kiinni hänen rinnassaan.

"Mitä jos mä en haluu?" Hän sanoi hiljaa, siirtäen huulensa kaulalleni. Kylmät väreet kiersivät kehoani. Tyytyväinen huokaus livahti huuliltani. Sitten poika irrotti ja nousi ylös.

"Tuu, noi varmaan alkaa ihmettelee jos kylppärist kuuluu tollasta." Hän naurahti ja tarjosi kättään. Tartuin siihen ja poika kiskoi minut ylös, palasimme muiden seuraan, ihan kuin mitään ei olisi edes tapahtunut.

A/n:
Mitenkäs siinä nyt noin kävi?

Mut hei jes! Taas on yks koeviikko ohi. Nyt yritän taas saada kirjoitustahdista kiinni. Pitäkää kiva päivä <3