Mä rakastan sua//Joel Hokka (Valmis)

1. ''älä paina noin kovaa''

Joel

''Ai vittu nää mun hartiat on jumissa'' valitan. ''No mene hyvä mies hierojalle'' Tommi kehottaa. ''No en mä tiedä ketään kelle mennä'' ''no mä tiedän. Tää on mun siskon kaverin Miljan ja jonkun en nyt just muista kenen hieronta yritys'' Tommi kertoo. ''Noni mä varasin herralle ajan. Se on 20 minuutin päästä keskustassa kestää tunnin'' ''aha'' ''Joel saa naiselta kosketusta piiiitkäään aikaaan. Varo stondista'' Joonas vittuilee. ''Joel on menossa hierottavaks ei pantavaksi'' Tommi huomauttaa.

Time skip 10 minuuttia

Kävelen rappusia ylös. Painan ovikelloa ja oven avaa joku nainen. Tai enhän minä tiedä mikä hän on. Jos hän onkin vamppyyri tai jokin muu. Mistä sitä voi tietää.

''Moi mä oon Veera'' ''Joel'' Astun sisälle. Se on vähän niinkuin asunto mutta sinne on tehty hieronta yritys. ''Sulle on varattu tunnin niska, hartia ja selkä hieronta'' Nainen varmistaa. ''Joo niin kai'' Enhän minä tiedä mitä Tommi minulle on varannut.

''Joo elikkä sä voit mennä ottaa paidan pois ja sen jälkeen tohon makaamaan vatsallesi'' Veera osoittaa jänskää sänky hommelia. Ei se kyllä sänky ole vaan semmoinen mikä se nyt on. Hierontapöytä? No joku semmoinen.

Otan paidan pois ja laitan sen penkille jonka jälkeen menen makaamaan siihen hieronta pöydälle. Nainen tulee luokseni. ''Mä aloitan sun niskasta jonka jälkeen mä etenen alaspäin. Sano jos sattuu liikaa tai jos ei tunnu missään'' ''joo'' Veera laittaa kylmät kätensä niskalleni josta säpsähdän. ''Kaikki ok?'' ''Joo. Sulla on vaa aika kylmät kädet'' ''ai. Onko liian kylmät? Mä voin lämmittää'' ''ei tarvi'' Veera jatkaa niskani hierontaa.

Pian puhelin alkaa soida. ''Anteeks mun on pakko ottaa tää'' Veera menee kauemmas puhumaan mutta kuulen silti. ''Anna sille sitä lääkettä minkä mä näytin aamulla ja sen jälkee ei saa juoda tai syödä puoleen tuntiin että kerkee vaikuttaa'' sitten kuluu hetki. ''Kattokaa vaikka jotain elokuvaa. Mun pitää mennä nyt mulla on töitä''

Sitten puhelu loppuu ja Veera palaa luokseni. ''Anteeks keskeytys'' ''ei se mitään'' Veera jatkaa niskani hierontaa jonka jälkeen hän etenee hartioilleni. ''Älä paina noin kovaa'' Veera hellentää hieman. Tunnen alapääni reagoivan hierontaan myös. Ei nyt jooko. Noh turha toivo. Housuni alkaa puristaa. Onneksi olen vatsallani ettei tuo nainen näe tätä mutta voin sanoa että ei ole mukavin tunne kun makaat oman kovan kalun päällä. Tämä nimittäin sattuu hieman.

Veeran puhelin soi uudestaan. ''Anteeks taas'' Veera menee kauemmas. ''Anna puolikas teelusikallinen lisää sitä lääkettä. Enempää ei voi antaa'' ''mä pääsen 45 minuutin päästä ni mä tuun sitte kotiin. Yritä kestää'' ''okei mä käyn''

Veera palaa taas luokseni. ''Anteeks. Mul ei normaalisti oo puhelin päällä mut mulla lapsi kipeenä ja äiti hoitamassa'' ''ei se mitään. Miks sun mies ei hoida lastaan?'' Kuulen Veeran nielaisevan kovaäänisesti. ''Anteeks. Eihän se mulle kuulu''

Tunnen jotain märkää tippuvan selälleni. Sitten hiukan lisää. Ja vielä vähän. Sitten kuulen ihan kuin Veera vetäisi räät takaisin nenäänsä. ''Onko kaikki ok?'' Kysyn. ''Joo on on'' Veera vakuuttaa itkuisella äänellä. Sitten Veera purskahtaa kunnolla itkuun. Hän istahtaa lattialle.

Mitä mun nyt pitäis tehdä? En mä ole hyvä tälläisissä. Pitäisikö mun lohduttaa? Antaa olla ja maata tässä?  Hakea paperia? No siitä mä aloitan. Menen vessaan ja otan paperia. Menen Veeran luo ja ojennan hänelle paperin. ''Kiitti'' vedän paidan takaisin päälleni ja istun Veeran viereen jättäen väliimme jonkin verran tilaa

Veera nojautuu olkapäähäni. Sitten hän kuitenkin nopeasti nousee takaisin istumaan normaalisti. ''Kyl sä saat nojata jos haluut'' Veera nojautuu minuun. ''Haluutko sä puhua?'' ''Eikö se olis vähän outoa puhua asiakkaalle? Sä kumminkin oot mun asiakas eikä toisinpäin'' ''no mulla on aikaa kuunnella ja tässähän olis tätä hieronta aikaakin jäljellä vielä. Eikä se olis outoo. Ihmisiä me kummatkin ollaan''

''no mulla on 3 ja puol vuotias tyttö. Se on tosi ihana ja kaikkee. Nyt kumminkin se on alkanu kyselee isästään. Lauran isä kuoli kuukausi ennen Lauran syntymää. Mua vaa aina musertaa kattoo ku mä kerron että Laura ei ikinä tuu näkee isäänsä. Ja sit se et aina se rupee itkee ja itel pitää vaa yrittää pysyy kasassa ettei Laura huolestu'' ''okei. Ootko sä puhunu ammattilaiselle tästä?'' Kysyn. ''En. En mä haluu puhuu mun asioista kenellekään tuntemattomalle'' Veera vastaa. ''Sä teet sitä just nyt'' sanon. Veera naurahtaa hiukan. ''Niin taidan tehdä''
●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•●•
Sanoja: 699

Täs oli nyt tää ensimmäinen osa. Toivon että jatkat lukemista eteenpäin kunhan lukuja tulee lisää. Mut lukuja kyl alkaa tulee vast kesälomalla enemmän.