Mä rakastan sua//Joel Hokka (Valmis)

2. kauppareissu

Joel

Veera on jo rauhoittunut. ''Ööö mun pitäis lähtee mun tytön luo'' Hän ilmoittaa. ''Okei'' nousemme ylös. ''Toi hieronta osuus nyt oli ilmainen koska se kesti niin vähän ja siihen tuli keskeytyksiä ja sit sä viel kuuntelit mun purkautumisen'' Veera sanoo. ''Kyllä mä haluun jotain tosta maksaa. Ei sunkaan pitäis ilmasta työtä tehdä'' väitän vastaan. ''Ei. Ei missään nimessä. Maksat sit ens hieronnassa mut pelkästään se hieronta mikä sulle tehdään alusta loppuun'' Veera sanoo. ''Oliko toi kutsu uuteen hierontaan?'' Kysyn. ''Oli. Sun hartiat on sen verran jumissa et mä ihmettelen et miten sä pystyt elää noiden kanssa'' Hän sanoo. ''No ehkä me nähdään sit joskus vielä näissä merkeissä'' sanon. Veera hymyilee minulle ja sitten lähden pois.

Menen kauppaan koska haluan syödä tänään vielä jotain mutta minulla on jääkapissa vain valo joka särisee inhottavasti ja ketsuppia. Niillä ei pitkälle pääse.

Otan korin ja kiertelen kaupassa etsien tarvittavia ruoka tavaroita. Käyn hakemassa leipää ja huomaan samalla osastolla Joonaksen. ''Mitäs sä tääl teet? Eiks sen hieronnan pitäny kestää tunnin. Eihän täs oo menny tuntii'' Joonas ihmettelee. ''No siihen nyt tuli vähän muuta. En jaksa selittää'' sanon. ''Okei'' Joonas sanoo.

Jatkan kaupassa pyörimistä ja tavaroiden etsimistä. Löydän kaiken ja menen pikakassalle koska en jaksa jonottaa että pääsen normaalille kassalle. Maksan ostokseni ja lähden ostosten kanssa pois kassoilta.

Puhelimeeni tulee viesti. Otan sen käteeni ja luen sen. Samalla tunnen kun törmään johonkin. ''Ai vittu oisit kattonu etees'' Hän sanoo. Katson sitä kehen törmäsin. ''Ai moi. Sori. En kattonu eteen'' sanon. ''Ei se mitään. En mäkää kattonu joten sori. Ja sori ruma kielenkäyttö'' Veera pahoittelee.

Katson Veeran silmiä hetken. Hänen silmät ovat reunoilta todella tumman vihreät ja vaalenee keskelle mentäessä.

Tuijotamme toisiamme hetken. Välillämme on kiusallinen hiljaisuus. ''Sori mun pitää mennä'' sanon. ''Joo munkin'' Veera vastaa.

Lähdemme kävelemään samaan suuntaan. Onko mitään kiusallisempaa? No vittu ei ole. Veera kiihdyttää vauhtiaan minun edelle.

Olemme kävelleet jo jonkin aikaa peräkkäin. Tai siis välillämme on noin 5 metriä. Huomaan Veerankin huomanneen että kävelen vieläkin hänen perässä sillä hän vilkuilee tosi usein minua.

Veera pysähtyy ja kääntyy minua päin. ''Voitko sä lopettaa?'' Hän kysyy. ''Minkä?'' Kysyn. ''Seuraamisen'' Veera vastaa. ''En mä sua seuraa. Mä oon menossa kotiin ja mun koti nyt sattuu olemaan tuolla'' sanon osoittaen näkyvää taloa jossa asun. ''Mä en usko et asut täällä. Sä näytät semmoselt et sä eka hankit jonkun luottamuksen ja sit sä rikot sen ihmisen tuhanteen osaan ja sit häivyt vaa sen elämästäja jätät sen ite kasaamaan elämänsä takas kokoon'' Veera sanoo. ''Aha. Mites sä haluat että mä todistan et asun täällä?'' Kysyn vittuuntuneena. ''No ei vaan mä haluun vaa et sä jätät mut rauhaan'' Veera sanoo. ''Okei sit'' sanon ja lähden kävelemään kotiin.

''Eihän sun koti oo siellä'' Hän huutaa perääni. ''On'' Huudan takaisin. Menen kotini alaovelle ja avaan oven. Veera on pysähtyneenä kävelytielle katsoen minua. Päätän vilkuttaa hänelle ja mennä sen jälkeen sisään. Veera katsoo minua hetken ja jatkaa matkaansa. Minä menen sisään ja lähden kävelemään portaita pitkin yläkertaan omaan asuntooni.

Avaan asuntoni oven. Vastassa on pieni yksiöni jossa on maailman pienin keittiö, vessa, eteinen ja olohuone jossa myös nukun.

Kämppäni ei todellakaan ole kauhean suuri tai siisti. Täällä on tavaroita ja vaatteita pitkin poikin lattiaa. Noh en jaksa siivota tätä kämppää koska ei täällä kukaan muu asu kuin minä tai ei täällä ketään käy.

Tyhjennän kauppakassin ja laitan tavarat jääkaappiin mitkä pitääkin. Ovikelloni soi. Kukakohan kehtaa häiritä minua juuri nyt? En jaksaisi ketään tällä hetkellä. Noh päätän mennä ovelle ja kurkkaan ovisilmästä. Siellä on...

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Sanoja: 575