Mä rakastan sua//Joel Hokka (Valmis)

24. vanha tuttu

Joel

Testi on negatiivinen. Veeran kasvoilla on helpottunut ilme. Veera tulee halaamaan minua. Lasken testin pois kädestäni ja halaan Veeraa. Tunnen kuinka paitani kastuu. Käännän varovaisesti Veeran päätä ylöspäin. Huomaan Veeran silmistä tulevan kyyneliä.

Menemme sohvalle ja otan Veeran kainalooni. ''Onko kaikki hyvin?'' Kysyn. Tiedän kyllä ettei kaikki ole hyvin mutta toivon tämän avulla Veeran avautuvan minulle. ''No mä pelkäsin et se on positiivinen. Ku me pari kertaa noin kuukausi sitte vedettiin ilman kortsua eikä mul ollu mitää ehkäisyä sillon ni olin vaa varma et olisin...'' ''hetkinen. Onkai sulla nyt joku ehkäsy'' keskeytän. ''on'' ''hyvä''

''Nii ni mä ehkä joskus haluaisin toisen lapsen mut en vielä. Ja ku tää meidän juttu on niin tuore ni haluun olla varma et sit sä tai se joka sen lapsen isä on on valmis ottamaan vastuuta siitä lapsesta. Mä en haluu olla toiselle lapselle yksinhuoltaja'' Veera kertoo. ''Mä uskon. Mut nyt ei tarvi miettiä mitään tommosta. Ollaan vaan kolmistaan. Sinä minä ja Laura'' ''joo''

Makoilemme jonkin aikaa sohvalla. Minä hipsutan Veeran selkää ja hän pitää silmiään kiinni. Veeran puhelin alkaa soida ja Veera taitaa säikähtää sitä hieman.

Veera

Kaivan puhelimen taskustani. Isi. Vastaan puheluun.

V: moi

I: moi. Laura haluais kotiin

V: okei. Mä lähen hakemaan ihan kohta

I: joo. Ota se miehes mukaan myös

V: no en mä tiedä

I: Laura on puhunut siitä tosi paljon ja olis kiva tietää kenen kanssa mun tytär viettää aikaa

V: no mun pitää kysyä siltä

I: joo. Nähää kohta

V: joo moikka

I: moikka

Painan punaista ja puhelu päättyy. ''Iskä pyys että mä veisin sut näytille mun vanhemmille. Haluaisitko sä tulla?'' Kysyn. ''Vaikka'' Joel vastaa.

Alamme valmistautua. Itse heitän vessassa olevat tikut roskikseen. Tarkistan vielä että kaikki varmasti näyttää negatiivista. Kyllä. Kaikki negatiivisia.

Menen eteiseen pukemaan kenkiä ja jotain ohutta tuulitakkia. Joelilla on kengät ja nahkatakki.

Joel katsoo itseään peilistä. ''Onko tää hyvä? Tai et kelpaako tää?'' Joel kyselee. ''Joo se on tosi hyvä'' sanon. ''Ei ku oikeesti'' Joel sanoo katsoen minua. ''Se on tosi hyvä. Eikä mun vanhemmat kato sun ulkonäköä vaan luonnetta. Tai kattoo vähän ulkonäköä mut ihan vaan vähän. Mut mun vanhemmille on tärkeetä et mä oon onnellinen'' kerron. ''Ootko sä onnellinen?'' Joel kysyy. Nyökkään ja painan huuleni Joelin huulille. Joel vastaa suudelmaan. Joudun kuitenkin vetäytymään suudelmasta koska meidän pitää lähteä.

Parkkeeraan autoni vanhempieni talon eteen. Joelin kasvoilla näkyy pieni pelko. Hän puree huultaan söpösti. Nousemme autosta ja menemme ovelle. Avaan oven ja astun sisään. Teen näin aina. Ehkä olisi kohteliasta pimpottaa eka mutta ei.

''Moi!'' Huudahdan. Tämä pitää tehdä aina. Eihän he muuten tiedä olenko murtovaras vai ihan vain minä. Pian portaista alkaa kuulua askelia. Pian edessäni seisoo joku jota en olisi uskonut näkeväni.

Edessäni seisoo...

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Onko teille koskaan käynyt niin että teidän läheinen on kuollut ja te ootte varma et hän on tullut sun luo. Mulle kävi niin tänään.

Olis kiva kirjottaa se one shotstiksi mutta eka pitäs luoda semmonen one shot kirja. Lukisitteko jos mä tekisin semmosen. Oon aiemmin jo miettinyt semmosen tekemistä mut en oo saanut aikaseks. 

Sit olis kiva jos kertoisitte tästä kirjasta mielipiteen tässä vaiheessa. Kiitos kaikille jotka tätä vielä lukee.

Oon aika laiska nykyään tarkistaa näitä lukuja mut en taaskaan lukenut tätä läpi ja tuntu et jotkut lauseet oli tosi vaikee muodostaa joten toivottavasti saitte selvää.

Sanoja: 542