Mä rakastan sua//Joel Hokka (Valmis)

27. painajainen

Joel

''Mitä ne sun kaverit on siis sanonut sulle?'' Kysyn. ''No ne haukkuu mua sokeaksi ja haukkuu kaikkee muutakin'' Laura sanoo. ''No muista se et sä oot täydellinen ja ihana ja et minä ja äiti rakastetaan sua just tollasena. Mut koska ne on haukkunut sua?'' sanon. ''Tällä viikolla'' nyökkään. Laura nousee sängyssä istumaan ja halaa minua.

Halaan Lauraa. Voi pieni. Miten kukaan voi olla noin ilkeä ja kiusata toista? En ymmärrä.

Laura menee takaisin sänkyyn makaamaan. Silitän hetken hänen otsaa ja lähden pois. Laura taisi nukahtaa. Hän kuulemma kuitenkin osaa nukahtaa itsekin kun lähtee pois huoneesta.

Menen sohvalle. Olen järkyttynyt kuulemastani. En tiedä miten minun pitäisi tätä käsitellä. Minulle tulee niin paha olla että rupean itkemään.

Tunnen kuinka sohva painautuu vieressäni alaspäin. ''Mikä on?'' Veera kysyy huolestuneena ja laittaa käden yläselälleni ja silittää pienesti. Käännän katseen nopeasti Veeraan mutta käännän sen myös todella nopeasti pois. En ole ennen itkenyt Veeran edessä. En edes muista koska olen itkenyt viimeksi saatika kenenkään edessä.

''Joel oikeesti. Mikä on? Mä en pysty auttaa jos sä et kerro'' Veera sanoo. En pysty sanomaan mitään. ''Mihin tää liittyy?'' Veera kysyy. ''Lauraan'' Saan sanottua. ''Mitä onko sillä kaikki hyvin?'' Veera sanoo ja nousee seisomaan ja on menossa Lauran huoneeseen. Tartun häntä kädestä kiinni ettei menisi. En halua että Laura herää.

Veera istuu viereeni. ''Mikä Lauran silmässä on?'' Kysyn. ''Vasemmassako?'' ''Joo'' ''siinä on proteesi. Lauralla ei syntyessään ollut ollenkaan toista silmää tai et se oli puhjennut ja nyt siinä on proteesi'' Veera kertoo. ''Miten niin?'' Hän kysyy. ''Lauraa on kiusattu siitä päiväkodissa'' sanon. ''Mitä?'' ''Niin se mulle äsken kerto siitä'' sanon. ''Onko se kertonut niille ohjaajille? Kauan se on kestänyt? Mitä ne on tehnyt?'' Veera kyselee. ''Mä en tiedä mut vissiin haukkunut siitä silmästä'' sanon.

''Miks sä et kysynyt noita?'' Veera kysyy. ''Ei mulle tullu mieleen. Olin jotenkin shokissa ni en oikeen osannut kysyy mitään'' ''okei''

Veera näyttää jotenkin järkyttyneeltä. Halaan häntä. Kaadun sohvalle niin että Veera on päälläni. Tunnen paitani kastuvan. Silittelen vain Veeraa ja annan hänen itkeä. ''Miten mä en oo huomannut että mun tyttöä on haukuttu päiväkodissa?'' Veera kysyy. ''Kai Laura on sit piilottanut sen hyvin. En mäkään oo tajunnut'' sanon. ''Mut sä et ookkaan sen äiti. Mun olis pitänyt tajuta'' ''no onneks Laura kerto sen nyt''

Time skip

Olemme makoilleet sohvalla jonkin aikaa ja Veera on nukahtanut viereeni. Nousen istumaan ja sitten seisomaan. Otan Veeran syliini ja kannan sänkyyn.

Otan itseltäni hupparin ja kollarit pois ja menen peiton alle Veeran viereen. Vedän hänet lusikkaan. Suljen silmät.

Uni ei kuitenkaan tule. Pyörin sängyssä etsien hyvää asentoa mutta ei. Käyn ottamassa unilääkkeen jotka minulle on määrätty ja joista olen tuonut tänne osan. Sekään ei auta.

Haen jonkin ajan päästä toisen. Sekään ei auta. Pyörin ja pyörin enkä saa unta. Ajattelen Lauraa ja sitä miltä hänestä tuntuu.

Jostain tulee tunne että minun pitää mennä tarkistamaan että Lauralla on kaikki hyvin. En tiedä miksi se tunne tulee.

Menen Lauran huoneen ovelle ja avaan rakosella olevan oven kokonaan ja menen sisälle huoneeseen. On pimeää mutta silmäni ovat tottuneet tähän pimeään jo niin näen suht hyvin.

Kuulen Lauran sängystä itkua ja menen hänen luo. ''Mikä on?'' Kysyn. ''Mä näin pahaa unta'' Laura sanoo. ''Mistä?'' Kysyin. ''No niistä mun kavereista ja sit siitä et sä ja äiti kuolette'' Laura kertoo. ''No minä ja äiti ei olla kuolemassa vielä piiitkään piiitkään aikaan ja ylihuomenna äiti varmasti kertoo päiväkodissa tosta ja siihen puututaan'' sanon. ''Lupaatko?'' ''Lupaan''

''Voinko mä tulla sun ja äitin viereen?'' Laura kysyy. ''Joo voit'' sanon. Otan Lauran syliini jolla on oma pehmolelunsa mukana ja hänen sängystä peiton ja tyynyn mukaani ja vien Veeran sänkyyn. Tai no olen siinä itsekin nyt kuukauden aikana aika monta yötä nukkunut mutta Veeran se on. Minulla on oma sänkyni joka toimii myös sohvana tunkkaisessa yksiössäni noin kilometrin päässä täältä.

Peittelen Lauran ja menen itse makaamaan sänkyyn. Huomaan Lauran katselevan minua. Rupean silittää hänen poskea ja pian tuo lapsi on jo unten mailla.

Suljen omat silmäni. Tuntuu että nukkumatti ei tällä kertaa skipannut minua vaan heitti myös minun silmiini unihiekkaa. Öitä.

○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●
Ihan tälleen maailman tärkein asia et Jontun sisko tuli tiktokissa mun for youlle. Ei kiinnosta varmaan ketään toi. Mut en ees tienny et sil on sisaruksia. Johanneksesta tiedän et sil on. Mut en kyl tiedä Aarnistakaan.

Sanoja: 703