Mä rakastan sua//Joel Hokka (Valmis)

33. kyykäärme

Joel

Katson nukkuvaa Veeraa. Tai no hänen päälakea. Hän nimittäin nukkuu päälläni. Pian Veera kuitenkin liikkuu pois päältäni. Hän makaa kyljellään todella lähellä sängyn reunaa. Veera liikkuu vielä lähemmäs reunaa ja kohta hän on lattialla.

Vedän Veeraa keskemmälle sänkyä. Vahingossa kuitenkin herätän hänet. ''Huomenta'' sanon. ''No huomenta'' Veera sanoo. Hän tarrautuu ihan kiinni vartalooni.

''Mun olis pakko päästä vessaan'' sanon. ''Ei oo'' Veera sanoo ja hinkkaa poskeaan rintaani. ''On. Mä kusen kohta housuun'' sanon. ''Ota housut pois'' Veera sanoo. Hän kääntää päänsä niin että näen hänen kasvot. Veera virnistää. ''En'' sanon ja nousen istumaan vaikka se on hieman hankalaa kun ihossani on kiinni tuommoinen takertuvainen henkilö.

Lähden kävelemään vessaan. Veera roikkuu minussa kiinni. Lasken hänet istumaan penkille vessan viereen. Olen menossa vessaan mutta Veera tulee sinne myös. ''Enkö mä saa käydä vessassa rauhassa?'' Kysyn. ''Et'' Veera vastaa. Noh ihan sama. Teen tarpeeni tietäen että Veera katsoo koko ajan minua.

Tunnen kuinka Veeran kädet kiertyvät ympärilleni.

Tunnen kuinka Veeran käsi menee vatsalleni ja siitä alaspäin. Huokaisen kun Veera laittaa kätensä housuihini. Käännyn ympäri ja painan Veeran vessan seinää vasten.

Painan huuleni Veeran huulille ja samalla työnnän käden hänen housuihin. Veeran kädet ovat niskassani. Veera raottaa suutaan jolloin työnnän kieleni sinne.

Päätämme kuitenkin lopettaa puuhailumme siihen ja menemme syömään aamupalaa.

Time skip tunti

Veeran puhelin soi. Hän vastaa siihen. Veera näyttää järkyttyneeltä ja nousee seisomaan. Pian puhelu loppuu.

''Lauraa on purrut kyy. Mun pitää lähtee sairaalalle'' Veera sanoo samalla kun hänen poskelle valuu kyynel. Nousen seisomaan. Menen Veeran luo. ''Kaikki järjestyy. Mä tuun mukaan'' sanon. Veera nyökkää.

Lähdemme Veeran autolle ja sillä sairaalalle. Minä ajan. Veera itkee vieressäni. ''Kaikki ihan varmasti järjestyy'' sanon. ''Mitä jos ei?'' Veera kysyy. ''Nyt ei mietitä tommosta'' sanon.

Pääsemme vihdoin sairaalalle. Suuntaamme heti lastenosastolle. Veeran vanhemmat istuu penkillä. Veera rientää heidän luo. ''Mitä kävi?'' Veera kysyy. ''Me oltiin metsässä Lauran kanssa ja sit Laura valitti et ihanku joku olis purrut häntä jalkaan ja sit siinä oli kyynpurema jälki'' Veeran äiti Maria selittää. ''Okei. Voiko Lauraa mennä kattomaan?'' Veera kysyy. ''Ei. Ne tutkii jotain'' Istumme Veeran kanssa penkeille.

Time skip 1 tunti

''Miks ne ei tuu kertomaan mitään?'' Veera kysyy. ''Ehkä niillä ei oo mitään kerrottavaa. Ootetaan nyt vaan ihan rauhassa'' sanon.

Hetki menee ja lääkäri tukee kertomaan Lauran tilasta. Hän on kuulemma nukutettu. Saamme kuitenkin olla hänen luona. Veeran vanhemmat oli jo lähteneet kotiin.

Laura näyttää reppanalta. Hän on todella kalpea ja hänen kasvot on todella elottoman näköiset. Hänellä on kädessä se sama possu pehmolelu mikä hänellä on oikeastaan aina.

Veeran poskilla on kyyneliä ja hän pitää tytärtään kädestä kiinni. ''Rakas sun on pakko selvitä. Mä en selviä ilman sua'' Veera kuiskaa.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Sori ettei tätä nyt oo tullu hetkeen.

Mut muistakaa taas et mua ei oo purrut kyy enkä muutenkaan tiedä mitä sen purema aiheuttaa. Eli halusin kirjottaa kyyn puremasta ja sit toi nukutusjuttu vaan sopi tähän.

Ja en jaksanu lukee tätä läpi...

Sanoja: 478