47. ei aikaa

79 7 3
                                    

Joel

Nousen sängystä ylös. ''Onks sun pakko mennä?'' Veera kysyy. ''On. Mä lupaan tulla tänään aikasin'' sanon. ''Niinhän sä oot luvannut useamman kerran'' Veera sanoo. ''Mut tänään mä tuun oikeesti ajoissa'' sanon. ''Okei. Mä ootan sua'' Veera sanoo.

Menen vessaan ja pesen hampaani. Sen jälkeen lähden keittiöön ja juon vettä. Veera tulee halaamaan minua takaapäin. ''Mun pitää lähtee ihan kohta'' sanon. ''Aha. Mut muista mitä sä sanoit'' Veera sanoo. ''Muistan. Tänään mä sanon jätkille etten voi olla pitkään'' sanon. ''Monelta sä pääset?'' Kysyn. ''16.30'' ''okei. Mä voin hakee Lauran päikystä'' sanon. ''Oikeesti?'' Veera kysyy. ''Joo'' ''Se onkin kysellyt et koska sä leikit sen kanssa'' Veera sanoo. ''Tänään'' sanon.

Sitten minun piti lähteä laittamaan vaatteita ja lähteä.

Time skip iltapäivään

''Mun pitää lähtee'' sanon. ''Et sä vielä voi'' Niko sanoo. ''Mun pitää koska mä lupasin hakee Lauran'' sanon. ''Kai sä tuut sen jälkee takas?'' Niko kysyy. ''No ei tietenkään tuu. Mee vaan viettämään loppupäivä Veeran ja Lauran kanssa'' Tommi sanoo. ''Kiitos'' sanon ja lähden

Menen päiväkodin porteista sisään. Näen Lauran ryhmän pihalla ja kävelen  Lauran ohjaajan jonka luo lähden kävelemään. ''Moi'' sanon. ''Moi. Sä tulit hakemaan Lauraa?'' Lasse kysyy. ''Joo'' vastaan. ''Meidän päivä meni muuten tosi hyvin mut Laura ei suostunut syömään tai nukkumaan'' Lasse sanoo. ''Aijaa. Mistä se vois johtua?'' Kysyn. ''Ei me saatu sitä selville vaikka me kyseltiin Lauralta'' Lasse sanoo. ''Okei. Mä kerron tästä Veeralle'' sanon. ''Joeeel'' Laura huutaa ja juoksee luokseni. Nappaan hänet syliini.

''Miten meni päivä?'' Kysyn. ''Hyvin'' Laura vastaa. ''Hyvä. Pitäskö meidän hakee sun tavarat ja lähtee sit kotiin syömään?'' Kysyn. ''Joo'' Laura sanoo. Lähden Laura sylissäni sisälle ja otan kengät pois. Käyn hakemassa Lauran repun ja menen takaisin eteiseen jossa laitan kengät takaisin. ''Lähetääs sit kotiin'' sanon. Laura ei sano mitään vaan oksentaa päälleni jonka jälkeen alkaa itkemään. ''Ei oo mitään hätää'' sanon kun lasken Lauran lattialle sylistäni. Ohjaaja tulee luokseni.

''Oho. Mä kutsun siistijän'' ohjaaja sanoo. (Meillä ei saa koulussa kutsuu siivoojia siivoojiks vaan siistijiks) ''anteeks'' sanon ohjaajalle. ''Ei mitään hätää. Näitä sattuu'' Ohjaaja sanoo. ''Me lähetään tästä nyt sit kotiin'' sanon. ''Joo'' Ohjaaja sanoo. ''Laura ei varmaankaan tuu huomenna tänne'' sanon. ''Joo. Varmaan parempi niin'' Ohjaaja sanoo. Lähdemme Lauran kanssa autolle. Sain loppuvaiheessa vielä muovipussin jonka voin antaa Lauralle ettei hän oksentaisi autoon.

Nostan Lauran hänen istuimelle takapenkille. ''Jos tulee paha olo ni oksenna tänne'' sanon kun avaan roskapussin. ''Paha olo'' Laura sanoo. ''Mä uskon mut nyt lähetään kotiin'' sanon.

Menen etupenkille ja haistan oksennuksen vaatteissani vasta nyt. Miten se voi haista näin pahalle? En käsitä.

Olemme melkein perillä kun kuulen Lauran oksentavan. Katson peilistä ja niinhän hän oksentaakin. ''Koita kestää pieni hetki. Ollaan kohta perillä'' sanon.

Parkkeeraan auton parkkipaikalle ja menen Lauran luo. Otan oksennuspussin pois hänen sylistä. Vähän on oksennusta mennyt Laurankin vaatteille mutta pääosin pussiin joka helpottaa siivoamista.

''Mennään kotiin'' sanon ja nappaan huonovointisen näköisen pikkutytön syliini. Käyn nopeasti heittämässä oksennuspussin roskiin.

Menemme sisälle. ''Haluisitko sä mennä nukkumaan?'' Kysyn. ''Joo'' Laura mutisee. ''Joo. No sä pääset ihan pian'' sanon. Menen Laura sylissäni hänen huoneeseen. Alan riisua Lauran oksennuksessa olevia vaatteita pois. ''Kylmä'' Laura sanoo. ''Sä pääset ihan pian peiton alle'' sanon. ''Huono olo'' Laura mutisee. Ryntään hakemaan jotain astiaa johon Laura voi oksentaa.

Mä rakastan sua//Joel Hokka  (Valmis)Donde viven las historias. Descúbrelo ahora