Mä lupaan yrittää - Oleksi

5. Musta vihko

Makaan sängyssä. Kello on kohta kahdeksan enkä ole tehnyt mitään järkevää. Tuijottanut vain kattoon, ja miettinyt syntyjä syviä. Synkän lepäämishetkein päättää keskeyttää yhtäkkiä puhelimen vituttava värinä. Oikeastaan tiedän, kuka siellä soittaa, koska minulle soittaa aina vain yksi ja sama henkilö. Otan puhelimen käteeni, ja huomaan, että olin oikeassa. Joonashan siellä.

Joonas: Sä et usko! Arvaa mitä just tapahtu?

Minä: Ööö, tota presidentti tuli teille kylään, se oli muuttunut hottikseski ja sitten te panitte kovaan ja hartaasti?

Joonas: Mitä aktuaalista?

Minä: Idk arvasin vaan.

Joonas: Eiku arvaa oikeasti!

Minä: No eipä tuu mitään mieleen. Mitä sitten on tapahtunut?

Joonas: Siis Niko kutsu minut niille, ja me katottiin leffaa!

Minä: Eikä. Ihanaa, oliko kivaa?

Joonas: No arvaa! Mun ihastus vittu kutsu minut kylään, ja me katottiin sellanen kauhuelokuva, joka oli oikeasti aika pelottava, mutta Niko piti mua sylissä, kun tuli sellainen pelottava kohta. Se oli niin ihanaa.

Minä: Kuulostaa saamarin kivalle. Millos häät tiedossa?

Joonas: Mahdollisimman pian sä saat olla bestman.

Minä: Mikä kunnia.

Joonas: Eikö olekkin?!

Minä: Ei. Me ollaan brouski parhaita kavereita. Jos sä et ottais mua sun bestmaniks niin mä tappaisin sut, sitten sen bestmanin, sitten itteni, ja kellään ei olisi hauskaa.

Joonas: Kannattaa siis ottaa sut bestmaniks.

Minä: Ehdottomasti. Varauksen voi tehdä www.Ollipalli/bestman.com. Varauksia on jo tullut miljoona.

Joonas: Ei hele, pitääpä sitten olla nopea.

Minä: Paree ois.

Joonas: No mun pitää mennä nyt tekemään läksyt, nähdään huomenna.

Minä: Juu moi.

Sitten Joonas sulkee puhelimen. Olen onnellinen Joonaksen puolesta. Siitä että hän löysi jonkun. Tai eihän se ole vielä varmaa, mutta minä olen tyytyväinen niin kauan, kun Joonas on onnellinen. Silti tunnen pienen kateuden piston. Minäkin kyllä haluaisin ihmisen, jonka syliin käpertyä, jolle voisi kertoa kaiken, jonka kanssa voisi tuntea olevansa turvassa... Olli nyt lopetat. Vaikka sä haluaisit kuinka paljon jotakuta, niin sun pitää hyväksyä, että sä et ole kenellekään tarpeeksi hyvä.

Otan mustan paksun vihkon esille. Kaivan jostain kynän, ja selaan siihen asti, missä olen nyt. Tämä on vähän niinkuin päiväkirja. Puran tänne aina tunteita. Tähän mustaan vihkoon on koottu tunteita enemmän, kuin yhdenkään ihmisen harteille olisi sopivaa ottaa.

13.9.2013

Tänään luokallemme tuli uusi oppilas. Hänen nimensä on Aleksi. En ole varma onko hän siedettävä vai kusipää, mutta siedettävältä vaikuttaa. Joonas halusi tutustua Aleksiin. Mua vähän ahdistaa se. Tai siis kun mä en vaan osaa olla normaalisti muiden ihmisten, kuin Joonaksen kanssa.  Se on niin perseestä. Joonaksesta puheen ollen, se on saanut taas uuden ihastuksen, Nikon. Niillä oli kai tänään treffit. Vähän pelottaa, että Joonas tykästyy niin paljon Nikoon, että unohtaa minut. Joo tiedän aika tyhmää, mutta eivätkö pelot usein ovat?

Tänään söin näkkärin, ja vähän linssikeittoa. Kyllä sillä pärjää. Joonas sanoo, että syön liian vähän, mutta se ei ole totta. Syön ihan tarpeeksi, en vain halua, että minusta tulee läski. Onkohan tuokin ihan paska pelko? Ehkä. Eipä kai muuta. Äiti ei ole muuttunut yhtään, mutta ainakaan hän ei hakannut minua pahasti tänään. Isää on tottakai koko ajan ikävä...

Moikka.

Noin, nyt nekin tunteet ovat saatu purettua. Otan repusta terveystiedon kirjan, ja teen nopeasti tehtävät. Kun olen valmis, menen nukkumaan. Joo kello on vasta yhdeksän, mutta en jaksa olla enää hereillä.

—

Herään rauhallisesti. Mistään ei kuulu ääntäkään, eikä herätyskellokaan ole piippaamassa. Ihanaa... Eikun hetkinen! Herätyskello, unohdin laittaa sen eilen päälle. Pompaan sängystä, ja katson paljonko kello on. Se on varttia vaille kahdeksan. Voi vittu, tulen niin olemaan myöhässä.

Juoksen bokserisilleen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen purut ja veden. Sitten painan sen päälle, ja juoksen huoneeseen laittamaan jotain vaatetta. Nakkaan päälleni kollarit, ja mustan hupparin. Menen vessaan ja pesen nopeasti hampaat. Otan repun selkään, ja menen keittiöön hakemaan kahvin. Laitan valmiin kahvin ensimmäiseen mukiin, jonka näen, ja juon tuon mustan litkun muutamalla kulauksella. Sen jälkeen menen eteiseen, laitan kengät jalkaan, ja juoksen autotalliin hakemaan mopoa.

Sanoja: 616

A/N

Taas pahoittelut siitä, että tää etenee tätä vauhtia. Ja ööm. Pitäs mennä tekee kouluhommii, mutta en jaksa, koska olen laiskapaska. Joo laitan tänne näitä ihan liikaa, koska ööm en menetä siinä kumminkaan mitään, sori. Ja juu... pitäkää mukava päivä i guess. <3