Mä lupaan yrittää - Oleksi

43. Lisää lappuja

Olli pov.

Mä olin ihan vitun rikki. Mä en jaksanut. Mä olin kai jotenkin jo tottunut siihen, mitä mulla oli yksin ennnen Aleksia. Mä olin jo tottunut mun kylmään kuoreen. Oli se sitten surullista tai ei. Sitten Aleksi oli tullut, ja mä sain maistaa hetkeksi lämpöä. Pitkän talven jälkeen Aleksi oli mun toivoa antava kevät. Pitkän pimeyden jälkeen Aleksi oli mun lyhty pimeydessä. Aleksi oli tehnyt huonoista päivistä hyviä. Aleksi oli opettanut mua rakastamaan. Aleksi oli opettanut mua arvostaan itseäni enemmän. Aleksiksi oli auttanut mua syömään paremmin. Aleksi oli todellakin muuttanut mua. En mä ollut enää sama Olli.

Ja sit kaikki vaan otetaan multa pois. Äiti sanoo yhden jutun, ja koko paska murenee. Sä et edes voi kuvitella kuinka vihainen mä olen sille. Silti pitää elää sen kanssa saman katon alla.

"Olli", Joonas kuiskaa. Katson häntä. Olemme välitunnilla. Joonas yhdistää käteemme hetkeksi, ja tunnen pienen lapun kädessäni. Otan sen omaani, ja irrotan käteni hänen kädestään.

"Meen vessaan", sanon ja lähden nopeasti vessoille. Juoksen sinne, ja avaan oven, lukitsen vessan ja menen pöntön kannelle istumaan. Avaan lappusen taitoksistaan.

Hei Olli
Mullakin on ihan sairaan kova ikävä. Et edes tiedä kuinka kova. Mulla on ikävä sun naurua, suudelmia, hymyä, tuoksua, kaikkea sussa. Sun äiti ei ole tehnyt mulle mitään. Ja hyvä että sullakin menee sen kanssa hyvin nyt. Rakastan sua ihan helvetisti. Pidä ittestäs huoli, kun mä en ole siellä
Rakkaudella: Aleksi

Hymyilen sille, ja perhoset tulevat vatsaani. Ihana Allu. Rakastan häntä vain enemmän ja enemmän. Otan vihkoni esille, ja pyörittelen kynääni.

Moi Allu pallu
Luultavasti me ei voida nähdä pitkään aikaan. Ja mua vituttaa se. Se on oikeesti ihan perseestä. Mutta mä lupaan. Vielä joku päivä me muutetaan yhteen, ostetaan sellanen koira, mistä oot mulle puhunu, hankitaan lapsi (jos sä haluut, mulle on ihan sama), mennään naimisiin. Okei ehkä vähän liian pitkälle mietitty, mutta sä voit syyttää siitä vaan ittees. Oot liian ihana. Ja mulla on ihan sairas ikävä sua. Kaikkea sussa. Oot rakas.
Sinun: Olli

Revin kirjoitetun palan pois, ja lähden vessasta. Joonas seisoo mun edessä käsi ojossa.

"No anna tänne nyt vaan", se sanoo pyöräytten silmiään. Virnistän ja laitan lapun tuon käteen. Menen sitten takaisin meidän paikallamme. Näen Aleksin käytävässä. Täällä ei ole ketää muita. Katsomme toisiamme. Hiljaa. Menen lähemmäs. Aleksikin tulee lähemmäs.

"Mulla on helvetin kova ikävä sua", Aleksi kuiskaa pienellä äänellä. Mä menen entistäkin lähemmäksi.

"Niin mullakin", sanon, ja otan tuon nopeaan haliin. Vedän tuon tuoksua keuhkoihin. Mä olen taas kotona. Irrottaudun halista nopeasti.

"Oot mulle ihan helvetin rakas", sanon ja lähden pois jättäen Aleksin käytävään.

"Säkin mulle", mä kuulen sen pienen kuiskauksen. Käännyn ja näen hänet seisomassa kädet itsensä ympärillä kuin halaamassa itseään. Niin suloinen. Hymyilen pienesti. Mä haluisin vaan mennä Aleksin luo suudella sitä, ja pitää sen turvassa kaikelta. Miksi se ei voi olla mahdollista

Sanoja: 460

A/N

Moikka vaan. Atm ei jaksais mitäön mutta elämä on ja kaikkee muutakin hauskaa. Also vituttaa kun ei oo mitäön tällästä kuin Ollil ja Alel täs tarinassa. Haluuko joku olla mun gf? Juu ehkä ei, mut joo<33