Mä lupaan yrittää - Oleksi

22. Ihmiset katsoo meitä

Herään yllättävän virkeästi. Laitan herätyksen pois päältä, ja haukottelen. Menen vaatekaapille, ja mietin, mitä pukea päälle. Minä ihan oikeasti mietin, mitä pukea päälleni. Historian kirjat esiin saatana. Päädyn lopulta ihan vain tylsään tummaan huppariin ja reikä farkkuihin. Yritän vielä sukia hiuksiani kelvollisesti. Ketä varten mä edes tätä teen? Eihän kukaan edes katso mua. Paitsi Joonas... ja Aleksi. Mahaani tulee perhosia, ja mä alan hymyilemään vain, koska ajattelin hänen nimeään. Olen sekaisin. Tai vain ihastunut.

Menen alas juon kahvia, ja lähden kouluun. Olempa tänään ajoissa liikenteessä, ja pirteänä. Haluan vain nähdä Ale- Aleksanteri Suuren kuvan historian kirjassa. Juuh, niin. Okei ketä mä kusetan? Aleksin mä vaan haluan nähdä. Painan kaasua.

"Olli!" kuulen iloisen äänen edessäni. Skannaan ihmisjoukon, ja näen vihdoin äänen lähteen, Aleksin. Hymyilen, ja menen hänen luokseen. Aleksilla on minun kaulahuivi kaulassa. Ja hän näyttää niin söpöltä.

"Kiva kaulahuivi btw", sanon ohimennen, ja virnistän. Aleksi punastuu aavistuksen verran.

"Kiitos, mutta sää oikeesti saat sen jossain vaiheessa", Aleksi lupaa.

"Ihan turhaan. Se muutenkin sopii sulle paljon paremmin. Näytät söpöltä", sanon, ja Aleksi punastuu entisestään. Aleksi avaa oven, ja minä laitan 'vahingossa' käteni hänen omansa päälle. Pienet perhoset pitävät taas laukkaa mahassani. Mulla oli ikävä tämän kosketusta.

"Pitäskö mennä sisällekkin?" Aleksi kysyy, kun olemme olleet samassa asennossa jo epäilyttävän pitkään. Hymähdän, ja menen ovesta sisään. Aleksi seuraa perästä. Otamme kengät pois, ja menemme naulakoille ottamaan takit pois. Aleksilla on päällään musta valko marimekon raitapaita, jonka päällä on musta t-paita.

"Näytät muuten hyvältä", kuiskaan tuon korvaan nopeasti, jonka jälkeen olen kuin en olisi niin tehnytkään. Aleksi punastuu helvetisti.

"Olli, voinko mä pitää sua kädestä?" Aleksi kysyy hiljaa pieni punerrus korostaen hänen kasvojaan. Yritän peittää levenevän hymyni. Otan hänen vaaleasta pienestä kädestään kiinni. Aleksi hymyilee, ja puristaa kättäni. Mahassa muljahtaa.

"Ihmiset katsoo meitä", Aleksi kuiskaa hiljaa. Katson ympärilleni. Ihmiset tosiaan katsoo. Mutta mitä siitä, antaa katsoa.

"Ne katsoo sua. Oot niin söpö", sanon hiljaa. Aleksi punastuu ja hymähtää.

"Ei kun ne katsoo sua. Kun sä oot niin komee", Aleksi sanoo punastuen vähän lisää. Vatsassani pyörähtää mukavasti. Kukaan ei ole koskaan kehunut ulkonäköäni.

"Hupsu", sanon ja hipaisen Aleksin nenää pienesti. Aleksi nyrpistää nenäänsä, ja näyttää niin söpöltä.

Sanoja: 344

A/N

Anteeks tästä vitun lyhyestä luvusta :'(. Öö onnea ihmisille joilla loppu koulu (lukuunottaen minä). Mm, nauttikaa kesästä. Ootte murusia<333