Mä lupaan yrittää - Oleksi

31. Ikuisuus tässä

Ja mennään taas Ollin nk.

Timeskip kaks päivää

"Näytät söpöltä tästä kulmasta", sanon Aleksille, joka makaa sylissäni rennosti. Olemme siis Aleksilla, huomenna alkaa koulu, joten minun on pakko mennä kotiin. Vaikka en haluaisi (taas muistutus niille jotka unohti, Ollin äiti on kusipää)

"Enkö sitten muista kulmista vai?" Aleksi kysyy muka loukkaantuneena, mutta hieman punaisena aiemmasta kehustani. Söpöläinen.

"Sä oot söpö, aina, kaikkialla, ikuisesti aamen", sanon, ja Aleksin kasvot punertuvat entisestään. Saan ihan varmasti vielä joku päivä söpöys kuoleman vain Aleksin takia. Sanokaa minun sanoneen.

"Sä oot komee, upee, söpö, ja kaikki muut positiiviset asiat tässä maailmassa", Aleksi sanoo, ja piirtelee jotain kylkiin. Se jättää sähköisiä vanoja, ja aiheuttaa kylmiä väreitä. Se silti tuntuu kivalta.

"Pinnallinen", sanon tuhahtaen hiljaa, ja pyöräytän dramaattisesti simini. Aleksi nousee paremmin päälleni, ja katsoo minua suloisilla silmillään.

"Olen vai?" Aleksi kysyy kohottaen kulmiaan. Hymyilen vähän.

"Oletko?" kysyn takaisin. Aleksi katsoo mua hieman turhautuneesti, hieman huvittuneena.

"No en ole. Pitääkö mun alkaa tässä luettelemaan sun ominaisuuksia, jotka ei liity sun ulkonäköön?" Aleksi kysyy.

"Ehkäpä", sanon virnistäen. Aleksi pyöräyttää silmiään hymyillen nättiä hammas hymyään.

"Sä oot upee. Päättäväinen, lempeä, hauska, sarkastinen, huolehtivainen, ihana, sä oot vähän messed up, mutta sä et kumminkaan ole luovuttanut. Sä oot täällä, ja sä annoit mahdollisuuden ihmisille... minulle. Oot ihana", Aleksi luettelee. Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään noin ihanaa. Ei koskaan. Jään sanattomaksi.

"Mulla on maailman paras poikaystävä", sanon hiljaa, ja otan hänet syliini tiukemmin. Aleksi naurahtaa, ja painaa päänsä rintaani vasten. Haluan pitää hänet ikuisesti tässä. Mun lähellä. Turvassa kaikelta. Pahalta maailmalta.

"Voinko mä olla ikuisesti tässä?" Aleksi kuiskaa unisesti sylini uumenista. Otan hänet lähemmäs.

"Jos oot lupaat olla tässä ikuisuuden, mä lupaan pysyä tässä ikuisuuden", sanon. Allu pallu hymähtää.

"Mun pitää käydä kyllä vessassa", Aleksi toteaa.

"Sä rikoit meidän romanttisen hetken", sanon muka turhautuneesti. Aleksi hymähtää, ja nousee sylistäni. Tulee hirmuisen kylmä, kun Aleksi ei ole tässä. Otan Aleksin sängyltä viltin, ja kääriydyn siihen kuin burritoksi.

"Sä olet niin söpö toi päällä", Aleksi sanoo, kun on tullut vessasta. Hän nojailee ovenkarmiin ja katsoo minua hymyillen söpösti. Hän se täällä söpö on.

"No tule sitten tänne, ja halaa mua", sanon vaativasti. Aleksi tulee luokseni, ja minä käärin viltin meidän molempien ympärilleni. Aleksi tulee lähemmäs minua. Olemme melkein kiinni toisissamme. Katsomme vain toisiamme hiljaa.

"Mulla on aika komee poikaystävä", Aleksi sanoo, ja rikkoo rauhallisen hiljaisuuden.

"Mullaki aika", sanon, ja pussaan tuota nenälle, jonka takia hän nyrpistää sitä söpösti. Sitten vedän hänet suudelmaan. Pehmeät huulet maistuvat omenamehulle, jota juuri joumme. Niissä on myös Aleksin oma herkkä, hieman kirpeä maku. Liikutamme huuliamme samassa tahdissa. Irrottaudun suudelmasta viipyilevästi, ja avaan silmäni. Kohtaan Aleksin upeat kirkkaat silmät.

"Ihana sinä", Aleksi kuiskaa. Pussaan häntä poskelle. Hän se on täällä ihana. Ihanin itse asiassa.

"Sinäkin", sanon, ja Aleksi painaa päänsä rintakehälleni.

"Sun sydän pamppailee", Aleksi ilmoittaa. Noh, hyvä vain.

"Olisi aika huolestuttavaa, jos se ei pamppailisi", sanon, ja selittelen Aleksin pehmeitä silkkisiä hiuksia.

"Se olisi kamalaa", Aleksi sanoo kauhistuneena, ja ottaa minusta tiukemmin kiinni.

Sanoja: 469

A/N

On helvetin tylsää. Pitäs kirjottaa mutta ei oo motia😭😭