Mä lupaan yrittää - Oleksi

19. Aleksi&OlliHau!

Halaan Aleksia tiukasti, ja varmasti. Tuon keho tärisee itkun voimasta. Tottakai hän itkee. Ihan satavarmasti kun näkee vanhan kiusaajansa, tulee varmasti hirveät fläsärit. Keinuttelen meitä hiljakseen.

"Sori, ei mun pitänyt tälleen alkaa itkemään. Vittu. Mä vaan... joo", Aleksi sopertelee, ja kuivaa kyyneleet. Mä katson sitä ymmärtäväisesti, ja ehkä vähän kummeksuen.

"Älä pyydä sun itkua anteeks. Se on ihan normaalia, ja luonnollista. Ja tiiäkkö? Mun seurassa sä saat aina itkeä", lupaan Aleksille, joka hymyilee kiitollisena.

"Kiitos Olli oot ihana ihminen", Aleksi sanoo, ja kuivaa viimeisetkin kyyneleet hymyillen pienesti, ja erittäin söpösti.

"Ei se mitään. Oliko Niko se... se joka hakkas sut eilen siellä puistossa?" kysyn varovasti. Aleksi huokaisee, ja vääntelee käsiään. Taas se hänen kummallinen (mutta kieltämättä söpö) tapansa

"Joo, oli se", hän sanoo surullisena. Kaapaan hänet taas haliin. Aleksi hymähtää tyytyväisenä. Tässä on vaan niin hyvä olla. En halua lähteä tästä koskaan.

Paitsi että. Joonas matafakin Porko on pulassa sen paskapään kanssa. Mitä lie se kusipää voi tehdä mun parhaalle kaverille? Voi perse perse perseee!

"Aleksi, mun on vähän pakko mennä pelastamaan mun paras ystävä sen paskaperseen kynsistä", sanon pahoittelevasti. Uskon, että Aleksi ei halua tulla. En minäkään haluaisi. En tietenkään. Mitä vähemmän näkisin kiusaajaani sen parempi.

"Mä tuun mukaan", Aleksi sanoo päättäväisesti. Katson häntä tarkkaan, ja lopulta päästään hänet mukaani. Sitten lähdemme kuin sopimuksesta juoksemaan kohti Porkon taloa. Aleksi&OlliHau on vauhdissa!

Avaan oven nopeasti, ja päästän (herrasmies kun olen) Aleksin sisälle ensimmäisenä. Heitämme kengät pois jalasta (toki sinne kenkätelineeseen), mutta takit viskaamme lattialle. Sitten rymistelemme ylös. Avaan oven...

Ja täällä näyttää ihan normaalilta.

Joonas ja Niko istuvat vierekkäin katsoen leffaa. Nikon käsi on viattomasti Joonaksen reidellä. Nuo katsovat meitä. Joonas ihmeissään. Niko halveksuen.

"Ok. Mitä vittua?" Joonas kysyy naurahtaen.

"Sun kaverit on lopultakin seonneet. Eikö niiden pitäny mennä panee jonnekki puistoon vai mikä homma?" Niko kysyy kyseenalaistaen.

"Ööö, Joonas, tää saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta mä lupaan tää on vaan sun parhaaks. Niko ei oo hyvä tyyppi", sanoa pamautan. Joonas katsoo minua yllättyneenä. Mä katson sitä anoen. Muista ne vuodet, jotka me ollaan oltu parhaita kavereita.

"Mistä tää tuli?" Joonas kysyy kummissaan.

"Niko hakkas eilen Aleksin puistossa. Se kerto mulle tänään", sanon. Nikon silmissä välähtää, ja Aleksi inahtaa, ja siirtyy mua lähemmäs. Silitän hieman hänen käsivarttaan rauhoittavasti.

"Kertoko toi vitun penikka sen sulle?! Vittu! Mä oon yrittäny saada tässä munaa about kolme viikkoo tältä umpi tyhmältä jätkältä, ja sä vaan tuut pilaamaan sen. Vittu Aleksi. Helvetin idiootti", Niko sanoo, ja Joonas säpsähtää, kuin häntä olisi lyöty. Samoin Aleksi.

"Sä vaan yritit saada multa seksiä?" Joonas kertaa pienellä heikolla äänellä. Niko naurahtaa ilkeästi.

"Tottakai yritin. Vittu, sä et ole hauska, ainutlaatuinen, kiinnostava tai mitään muutakaan hyvää. Sä et edes ole hyvännäköinen. Vittu. Mitä sä luulit? Että oon kiinnostunut sun kaltaisesta jätkästä? Helvetti", Niko sanoo. Ohittaa meidät kovakouraisesti ja lähtee.

Joonas on ihan rikki.

Mä huomaan.

Nyt on taas mun aika olla paras ystävä.

Ja näköjään Aleksin.

Sanoja: 460

A/N

Täs luvus tapahtu. Joo mp. Nikost täs tarinas. Mä ainaki rakastan toosi paljon. Muutenki tollaset kusipää mulkut on ihan parhaita! (Huomatkaa sarkasmi) Joka tapaukses. Sori lyhyest luvus. Ja pakko vielä sanoo, että en TODELLAKAAN ajattele, että Niko ois tollanen. Niko on ihana. Se fr on. Mutta tota, täs tarinas se ei oo niin ihana, sori siitä. Muistakaa tää ei perustu tositapahtumiin, Moikkuu <3