Mä lupaan yrittää - Oleksi

28. Missä milloin miten?

Timeskip viikko

"Söpö", Aleksi sanoo, ja piirtää mun kylkeen sydämiä. Me ollaan koulussa kässän tunnilla, ja ainoa, mitä me tehdään on söpöily. Joonas ei oo hirveesti tykänny siitä, kun me ollaan yhdessä. Tai siis tottakai se on iloinen meidän puolesta. Se todella on. Joonas on vaan jäänyt vähän kolmanneksi pyöräksi, vaikka se ei oo tarkotus. Niin on vaan käynyt.

"Sinäpäs söpöliini", sanon, ja laitan käteni tuon oman päälle. Ei me vielä olla julkaistu meidän suhdetta. Ei olla kuljettu ovista sisään homolippu viittana, mutta ei me tätä peitelläkkään. Monia ihan helvetin vinoja katseita ollaan saatu, mutta me ollaan päätetty ettei välitetä niistä paljoa.

"Olli, Ollii, Olliii! Arvaa mitä?" Joonas huutaa juoksien meidän luokse. Luoja, mä en ole nähnyt sitä noin iloisena... viikkoon. Se ei ole ollut Joonaksen helpoin viikko. Ja siitä saamme syyttää vain ja ainoastaan rakasta Nikoamme.

"Noh, mitäs Porkolla on?" kysyn hymyillen. Joonas tulee istumaan meidän viereemme, eikä edes näytä pahoittavan mieltään meidän söpöilystä. Edistystä

"Ainaki iso muna, mutta sen lisäksi... mä tapasin just yhen ihanan tyypin?" Joonas sanoo. Mä hymyilen sille. Kaikki jotka saa Joonaksen huulille tollasen hymyn, on mun hyvällä listalla. Tuo on jopa leveämpi kuin hymy, jonka Niko tuotti hänen huulilleen aikanaan,

"Apua? Kerro kuule ihan kaikki. Missä? Milloin? Miten? Minkä ikänen se on? Mitä se tekee elämällään? Miks se on noin ihastuttava?" ladon kysymysten listan Joonakselle.

"Mikä on sen koko nimi? Entä kissan pennun omistajan kaiman naapurin nimi? Rikosrekisteri? Passi? Niin ja henkilötunnus myös?" Aleksi jatkaa sarkastisesti. Me purskahdamme nauruun.

"Yritätkö sä muru jotenkin pilkata mua?" kysyn häneltä törkistyneenä. Aika kamalaa minun mielestäni. Tuo vain pudistaa enkelimäisesti päätään.

"Okei, se on poika, se on 17-vuotias, se laulaa ja soittaa kitaraa. Se on ihan viiitun hyvännäkönen. Mutta me ollaan vaan frendei. Ja siis me tutustuttiin puistossa. Mä olin vähä... paskana. Joo se tuli kysyy, mikä mulla on, mä selitin, se otti mut haliin, lohdutteli mua, ja sano, että se pysyy mun vierellä, vaikkei ollakaan tunnettu pitkään. Ja nyt me ollaan lähinnä viestitelty, ja puhuttu vp", Joonas selittää. Mä hymyilen. Tuo mysteeri poika kuulostaa paljon paremmalta kuin Niko. En tiedä miksi, siitä tulee vaan hyvät vibat.

"No aika söpöö, kohta kutsu häihin" vittuilen Joonakselle. Parasta parhaissa ystävissä on se, että he tietävät, että et koskaan ikinä milloinkaan satuttais heitä. He tajuavat, että se on läppää, ja että mä rakastan heitä, vaikka sanoisin mitä... ok miks puhun heistä, kuin mulla ois monta freedoa. Joonas mulla vaan on. Mutta se riittää paremmin kuin hyvin.

"Mä en aio ihastua. Se on mun syvä elämän tarkoitus. Mä en halua, että mua sattuu", Joonas sanoo, ja näyttää hetken niin haavoittuvaiselta, ja pieneltä. Sitten hän pukee hymyn kasvoilleen.

"Okei, ei sitten... mutta muista, että se mitä Niko teki ei oo sama mitä kaikki maailman ihmiset tulee sulle tekemään. Niko ei oo=Joel, mutta ymmärrän, todellakin ymmärrän", sanon. Joonas nylkkää mietiskelevästi, ja näyttää miettivän tätä.

"Joo, mä tiiän. Kiitos Olli", Joonas sanoo, ja lähtee pieni hymy huulillaan tekemään jotain kässän juttua. Mä käännän katseeni Aleksin upeisiin silmiin, ja silittelen sen kylkiä hymyillen.

"Oot paras", Aleksi toteaa hymyillen söpösti.

"Miten mä voin olla paras, jos sä oot tässä maailmassa?" kysyn hymyillen. Aleksi punastuu hennosti.

Sanoja: 505

A/N

Sitte vaa arvuuttelemaan kuka tää mysteeri jäbäliini vois olla🧐🤔