Mä lupaan yrittää - Oleksi

48. Lempiane

Olli pov.

"Joo me ollaan Ollin kanssa yhdessä. Ollaan oltu jo melkein pari kuukautta. (A/N oon ihan vitun sekasin missä mennään)", Aleksi kertoo varovaisesti vanhemmilleen. Tuon äiti alkaa hymyilemään iloisesti, ja tulee halataan poikaansa. Aleksin isä hymyilee rauhallisesti takaa.

"Onpa ihanaa. Mun pojan ensimmäinen parisuhde", Aleksin äiti Mirkku sanoo, ja pyyhkii kyyneleitään. Olisipa tälläinen perhe. Se olisi ihanaa. Tai no minulla varmaan olisi tällainen perhe, jos isä ei olisi kuollut ja äidistä ei olisi tullut sen seurauksena hullu.

"Äiti, älä itke, tai mäkin alan itkemään", Aleksi sanoo hymyillen, ja räpyttelee kyyneleitä. Otan häntä kädestä kiinni, ja silittelen tuon kämmenselkää.

"Olli, mites sinulle maistuu koulu? Mitkä on lempiaineet, ja niin poispäin?" Aleksin isä Jarmo kysyy. Nyt on Aleksin vuoro silitellä rauhallisesti kämmenselkääni.

"Noh mulla meni alkuvuodesta aika huonosti mun omien ongelmien takia, mutta sitten tuli tää tiedän Aleksi, joka auttoi mut ylöspäin sekä koulun että elämän kanssa. Lempiaine on varmaan musa", sanon rehellisesti.

"Ahaa, Aleksikin tykkää musiikista, vaikka sen sinä jo varmaan tiesitkin. Ootko sä ajatellut jotain tulevaisuutta musan kanssa?" Jarmo kysyy.

"Itse asiassa joo. Aikasemmin mä ajattelin, että joko mä soitan bändissä tai sitten meen prisman kassalle, mutta nykyään ehkä haluan tähdätä korkeemmalle. Toki bändi on aina number 1, mutta jos se ei oo vaihtoehto, niin kyllä mä jotain keksin", sanon. Aleksin vanhemmat nyökyttelevät

"Olli muuten jää tänne muutamaksi yöksi. Onko se okei?" Aleksi kysyy. Nuo vastaavat myöntävästi. Me lähdemme yläkertaan. Kun Aleksin huoneen ovi on kiinni, huokaisemme yhteen ääneen.

"Se meni hyvin. Sun vanhemmat on ihan sairaan mukavan oloisia", sanon. Aleksi tulee halaamaan minua.

"Ne on mukavia", hän vahvistaa. Rutistan poikaystävääni hellästi. Voi että kuinka paljon häntä rakastankaan.

"Kerrotaanko me mun vanhemmille sun äidistä", Aleksi kysyy. Mietin tuota hetken.
En... en ehkä. Ne kumminkin vaan soittais sossuille, ja mä en jaksais sellasta", sanon. Aleksi nyökkää.

"Entä voisitko sä muuttaa omaan kämppään. Sä oot kumminkin 15-vuotias?" Aleksi kysyy.

"Siihen tarvii vanhemman luvan. Äiti ei suostu päästämään mua sen verkoista", sanon, ja painan pääni Aleksin olkapäähän.

"Entä jos se saattais suostumaan?" Aleksi kysyy. Irrottaudun hänestä vähän ja katson häntä kysyvästi.

"Miten sä ajattelit sen tehdä?" kysyn.

"Mitähän sun äidin uralle ja maineelle tapahtuis, jos sossut sais kuulla siitä?" Ale kysyy.

"Ne varmaan kaatuis, mutta mähän sanoin jo etten halua sotkea sossuja-", yritän sanoa, mutta Aleksi keskeyttää.

"Mutta entä jos me sanotaan, että joko se antaa sun muuttaa omaan kämppään tai me soitetaan sossut ja tuhotaan sen ura ja maine?" Aleksi ehdottaa. Pieni hymynkare pyrkii kasvoilleni.

"Mulla on fiksu poikaystävä", sanon, ja suutelen häntä suoraan huulille.

Sanoja: 418