Mä lupaan yrittää - Oleksi

50. The end

"Noniin noniin! Avaa silmät!" sanon, ja vedän lapasiin sullotut kädet Aleksin silmiltä. Hän räpyttleee hetken kylmässä talvipakkasessa, ja katselee, minne minä hänet vein. Aleksin huulet kaartuvat hymyyn.

"Sä oikeesti viet mut ällösöpiöille kliseisille treffeille elokuviin?!" Aleksi kysyy hihkaisten. Hän kääntyy katsomaan minua.

"Mä oikeesti vien sut ällösöpöille kliseille treffeille elokuviin, just silleen niinku mä sulle yks päivä lupasin", sanon hymyillen. Aleksin pussaa minuun huulille monesti. Sitten hän hymyilee minulle sädehtivästi.

"Mä rakastan sua Olli Elias Matela", Aleksi sanoo hymyillen ja vetää mut rakastavaisten suudelmaan.

"Mäkin rakastan sua, mutta nyt pitää mennä leffa ei odota!" sanon Aleksille. Nappaan hänen kädestäään kiinni ja lähden juoksemaan hänen kanssaan liukkaalla parkkipaikalla kohti elokuvateatterin sisäänkäyntejä. Pysähdymme vetämään happea, ja menemme sisään kävelen, ja nauttien keskus lämmittimen ihanuuksista.

(A/N en oo KOSKAAN käynyt leffateatterissa
niin ei mitään vitun hajua, miten tää toimii, mutta nyt improvisoidaan)

"Voidaanko pliiis ottaa poppareita?" Aleksi kysyy koiranpentu katseella. Hänen ei edes tarvisi käyttää tuota katsetta. Tänään haluan muutenkin vain sen, mitä Aleksi tahtoo. Muulla ei oikein ole väliä.

"Joo, todellakin! Entä haluutko sä irtokarkkeja?" kysyn hymyillen.. Aleksi pudistaa päätään. Menemme hakemaan popparit ja ostamme niihin myös mausteseokset. Menemme kassalle, tai tiskille tai ihan sama. Tiedätte kyllä.

"Mulla pitäs olla varaus nimellä Aleksi Matela", sanon pokkana työntekijälle. Aleksi kääntyy katsomaan minua järkyttyneenä, mutta iloisena samalla, kun työntekijä näpyttelee konetta "Totuttele tähän tulevaisuuden varalle, kun oot mun aviomies", kuiskaan tuon korvaan. Aleksi punastuu, ja hymyilee itsekseen.

"Joo täältä löytyi. Kaksi paikkaa. Keskimmäinen rivi. Paikat 45 ja 46. Samasta vai erikseen?" työntekijä kysyy.

"Samasta", sanon.

"Erikseen", Aleksi väittää vastaan. Työntekijä katsoo meitä kysyvästi. Ojennan korttini ja maksan meidän molempien jutut ennekuin Aleksi ehtii vastustella. Menemme saliin.

"Noniin leffa on sun ikäisille sopivasti Disneyn Frozen huurteinen seikkailu", sanon. Aleksi hymähtää, ja katsoo ympärilleen. Täällä tosiaan on vain jotain 7-vuotiaita. Mutta sehän ei meitä haittaa.

"Romanttista Matela", Aleksi sanoo hymyillen. Istumme paikoillemme.

"Eikö vain olekin Kaunisvesi", sanon hymyollen, ja pussaan tuota pikaisesti huulille.

Aleksi pov.

"Mä rakastuin Olafiin. Ihan paras tyyppi koko maailmassa", sanon hymyillen. Olemme menossa ulos elokuvateatterista. Leffa oli oikeasti hyvä, vaikka ehkä tarkoitettu pikkaisen nuoremmille. Olli mutristaa huuliaan, ja laittaa kädet puuskaan.

"Ootko sä nyt mustasukkainen hahmolle, joka on lumiukko?" kysyn hymyillen. Olli tuhahtaa.

"Olen, jos se sattuu olemaan paras tyyppi koko maailmassa", tuo sanoo, ja me astumme hyiseen talven pakkasilmaan.

"Kai sä nyt tiedät, että sä olet maailman paras tyyppi koko maailmassa?" kysyn hymähtäen Ollin mökötykselle, joka on ainoastaan suloista.

"En mä voi oikein olla, kun sä olet tällä pallolla", Olli sanoo, ja kaappaa minut haliinsa. Näköjään mökötys on unohdettu. Vastaan lämpimään haliin.

"Oot ihana", kuiskaan hänen takkiansa vasten.

"Niin säkin Allu pallu", Ollukka sanoo. Hetken vain seisomme siinä halaten toisiamme. Ainoastaan tähdet, kuu, ja katulamppujen kelmeä valo tuo kirkkautta pimeään talvi-iltaan. Tässä mä haluan olla koko loppu elämäni. Tai noh, en ihan tässä tarkalleen ottaen. Haluan vain olla Ollin sylissä, Ollin vierellä koko loppuelämän.