Mä lupaan yrittää - Oleksi

26. Miks?

Olen Aleksilla, ja teemme kouluhommia, kun ne ovat jääneet vähän taka-alalle. Aleksi istuu sägnyllään ja tekee matikkaa i guess. Minä istun hänen työpöydällään, ja teen uskontoa. Aleksi oikeasti tekee minulle hyvää. Teen nykyään kouluhommia, ja syön kohtuullisesti. En kyllä tiedä, onko se hyvä, että syön. Ajattelen laittaa Joonakselle viestiä, koska pitää häneltä varmistaa, missä mennään.

Olli: Onks kaikki okei?

Joonas: Kaikki fine.

Ei emojia. Ei huutomerkkiä. Ei vitsiä. Ei mitään lämpöä, mitä Joonaksella on yleensä. Mua alkaa huolestuttamaan se. Se on kumminkin mun paras kaveri ollut, jo since Jos Niko on tehnyt hänelle jotain... mä tapan sen.

Olli: Onko oikeesti. Jos tarviit jotakuta, mä tuun heti. Sä kyl tiedät sen.

Joonas: Sulla on Aleksi...

Olli: Joka ei tarkoita sitä, että env ois hengaa mun parhaan kaverin kans.

Joonas: En mä tarvii mitään, fr oon kunnos, mutta kiitos kumminkin. No mites Aleksin kanssa? Pitääkö varautua jo kummin titteliin.

Olli: Ei ihan, mutta hyvin menee. Alettiin seurustelemaan...

Joonas: WTF?!? MIKS EN OO SAANU KUULLA TÄSTÄ HETI. SAATANA!!!!

Olli: Sori, on ollu vähä muut jutut mieles.

Joonas: Ainii, unohdin, että te panette tietty heti. Kiimaset...

Olli: Ei nyt ihan. Mutta ollaan me kyllä pussailtu monesti. Ei sen huulista pysty pysyy eros.

Joonas: Ja ei lisää yksityiskohtia sun sinkkuakin sinkummalle ystävälle.

Olli: Sori, meen nyt pussailee sitä vähä lisää. Moikka idiootti.

Joonas: Tyypillä on muuta tekemistä, mä jään kohta kakkoseks... no mut moikka ananaspylly.

Käännän katseeni Aleksiin, joka puree kynänsä päätä miettien vastausta matikan tehtävään. Hän näyttää niin suloiselta, kun miettii, ei sillä ettei muulloin näyttäisi, mutta noh, silti. Kaappaan tuon syliini. Häneltä pääsee yllättynyt henkäys, sittem hän alkaa hymyilemään nättiä hammashymyään. Hänen hymynsä... en kestä sitä.

"Mitä?" Aleksi kysyy, ja katsoo minua hymyillen pienesti.

"Mitä mitä?" kysyn hymyillen viattomasti.

"Miks otit mut syliin, mietin tärkeää matikan tehtävää?" Aleksi kysyy, ja kiertää kätensä ympärilleni.

"Okei, jos haluat mieluummin tehdä sitä saakelin matikkaa", sanon muka loukkaantuneena, ja lähden vetäytymään taaksepäin. Aleksi ottaa minusta kiinni tiukemmin.

"Et nyt saatana lähde mihinkään tästä", Aleksi käskee hiljaa. Mä kierrän käteni hänen ympärilleen uudestaan. En ole lähtemässä. En todellakaan.

"Ehkä mä sitten pysyn tässä", sanon. Aleksi rutistaa minua tiukemmin. Ei kuitenkaan niin, että se sattuisi. Se vain saa turvallisen olon minulle. Joku pitää minua tiukasti kiinni, eikä aio päästää pois. Pussaan häntä hiuksiin.

"Paree ois", Aleksi sanoo hiljaa. Sitten me jäämme tähän. Ajattelematta aikaa. Miettimättä matikkaa. Nyt on meidän kahden aika. Ihan vaan nukkua. Pitää toisistamme kiinni.

Sanoja: 385

A/N

Tässä kaikille murusille, joilla on tylsää, kun he odottelevat bc:n uutta biisiä. Vaikuttaa muuten (taas jälleen kerran) ihan vitun hyvältä.