Mä lupaan yrittää - Oleksi

49. Muutto

Timeskip 2 viikkoa.

"Kiitos kaikesta avusta. Olette olleet korvaamattomia", sanon sekä Aleksin vanhemmille, että Joonaksen vanhemmille, jotka ovat olleet mukana muuttoprosessissa.
Äidin saimme Aleksin kanssa hoidettua aika kivuttomasti. Hän oli vihainen tottakai, mutta ei hän mitään voinut tehdä. Työ ja maine olivat hänelle liian tärkeitä.

Sen sijaan muutto itse oli aika vaikea. Olen käynyt töissä pari vuotta siivoojana kaupassa, mutta raha oli silti ongelma. Siinä Joonaksen ja Aleksin vanhemmat olivat auttaneet. He olivat etsineet kämppääni kalusteita annettuina (=ilmaisina) tai mahdollisimman halvalla. Niitä löytyi ihan hyvin kaiken maailman nettikirpiksillä kuin vain etsi kunnolla. Molemmat myös lupasivat tulevaisuudessa auttaa, jos esimerkiksi ruokaan ei riittänyt raha.

Jokatapauksessa. Muutto oli ollut melkoinen urakka, mutta nyt kalusteet olivat mun pienessä yksiössä.

"Eipä mitään, nauti sä nyt vaan vapaudesta, ja älä tuhlaa rahojasi. Sä oot Olli fiksu penska, ja mä arvostan sun rohkeutta", Joonaksen isä sanoo. Hymyilen kiitollisena.

"Noniin menepäs ensimmäiseen omaan kämppääsi", Mirkku (Aleksin äiti) sanoo hymyillen. Nyökkään. Sanon vielä kiitokset, ja menen OMILLA avaimilla OMAAN kämppääni Aleksin kanssa käsi kädessä. Lysähdämme sohvalle. Katson omaa kotiani. Se on pieni. Täällä on pikkuruinen keittiö, ruokapöytä jossa on kolme valkoista tuolia, kitara ja basso lepäävät nätisti seinällä. Sohvan edessä on pieni telkari kivalla sohvapöydällä. Sänkynä toimii sohva.

Kyynel valuu poskiani pitkin.

"Mikä on rakas?" Aleksi kysyy huolestuneena. Katson häntä hymyilen pienesti.

"Kaikki on vihdoin hyvin. Mä oon vihdoin vapaa", sanon hiljaa. Aleksi ottaa minut syliinsä.

"Niin olet", hän sanoo. Aleksi silittelee minua rauhallisesti, ja pyyhkii kyynelet pois. Yhtäkkiä ovikello soi, ja me mennemme avaamaan. Siellä on mun rakas parasystäväni ja Joel. He hymyilevät. Heillä on joku random pussi mukana. Sen lisäksi heillä on serpentiiniä ja ilmapalloja.

"Olli! Sä oot vihdoin poissa siitä kaikesta!" Joonas sanoo, ja juoksee halaamaan minua. Halaan takaisin.

Joonas on nähnyt koko paskan, joka on tullut seurauksena äidistä. Ei ole varmastikkaan ollut mikään helpoin juttu katsoa, kuinka paras ystävä kärsii, mutta ei halua ottaa apua vastaan. Mutta Joonas on jaksanut mua. Paras ystävä palkinto menee suoraan hänelle.

"Me tuotiin tupari juttuja" Joel sanoo Joonaksen takaa. Joeliin olen tutustunut hieman, ja hän on aivan mahtava tyyppi. Vähän kylmähkö ensin mutta sitten lämmin, sarkastinen ja hauska persoona. Ja mikä parasta, he ovat todella yhdessä. Joonas on iloisempi kuin koskaan, ja samaa voi kyllä sanoa minustakin

"Me ostettiin suklaata, kaksi karkkipussia, kolme sipsipussia, muutama dippi, limsaa tms", Joonas sanoo hymyillen. Halaan noita kahta tiukasti.

"Kiitos", kuiskaan. Sitten irrottaudun halista, ja viemme herkut ruokapöydälle. Aleksi tulee halaamaan minua takaapäin, ja sanoo moikat Joonakselle ja Joelille.

"Mitä tehdään?" kysyn. Joonas ehdottaa änäriä ja me suostumme siihen. Ensimmäisenä vastassa on minä ja Joel. Joonas kannustaa Joelia, ja Aleksi minua. Lopputulos on mököttävä Olli, riemuitseva Joel, lohduttava Aleksi, ja hymyilevä Joonas.

Iltamme jatkuu vielä pitkälle, kunnes Joel ja Joonas lähtevät, ja minä ja Aleksi jäämme tänne siivoamaan.

"Tiedätkö, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä olen aidosti onnellinen", sanon Aleksille. Hän hymyilee, ja tulee luokseni, laittaa kätensä lanteilleni ja saa perhosia aikaan mun vatsassa.

"Samoin", Aleksi sanoo, ja suutelee mua. Laitan käteni hänen niskaansa hellästi. Suudelma on aika lyhyt, mutta sitäkin makeampi.

"Mennäänkö nukkumaan?" Kysyn. Aleksi nyökkää ja me taiteilemme sohvasta sängyn (siis tää on sellanen levitettävä sohva). Laitamme lakanat, ja hyppäämme sänkyyn.

"Öitä Allunen", sanon.

"Öitä Ollukka", hän sanoo. Pian kuulenkin jo tuhinan, jonka tuo maailman söpöin ihiminen päästää. Silitän hänen tukkaansa, ja hän hymyilee unissaan.

Hymyilen. Ehkä nyt kaikki menee ylöspäin

Sanoja: 377

A/N

Mä en tiennyt aluksi, kuinka pitkälle mun piti jatkaa. En osannut alussa sanoa lukua, mihin tää päättyy. Onko se 30, 40, 70 vai kenties 100. Nyt musta tuntuu että mä tiedän, missä mä lopetan. 50 luku tulee olemaan viimeinen luku tätä tarinaa. Eli enää 1 luku, josta te saatte nauttia/kestää tätä mun tarinaa. Anteeksi siitä. Ootte upeita<33