Mä lupaan yrittää - Oleksi

23. Haluutsä jotain

Kävelen kohti ruokalaa. Yksin. Joonas ei ole ollut koko päivänä koulussa. Mua vähän huolestutti se. Aleksikin oli jossain. Mua vähän huolestutti sekin. Joten mä olin yksin menossa kohti ruokailua, vaikka mä en halunnu syödä. Käännyn hiljaiseen käytävään. Kukaan ei kävele yöstä ruokalaan, joten ihmisiin törmäämisen vaara on pieni.

Yhtäkkiä huomaan jotain lattialla kauempana. Tai jonkun. Menin lähemmäs. Aleksi. Hakattuna. Taas. Vittu. Kumarruin alas, ja ravistelin nuorempaa varovaisesti. Tuon luomet liikkuivat hiljakseen räpytellen. Otan hänen kädestä hellästi kiinni.

"Aleksi, Ale. Jos kuulet mut, purista mun kättä", sanon maassa makaavalle Aleksille. Minä en oikeasti tiedä, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Aleksi puristaa hellästi mun kättä.

"Olli. Se oli se taas... Niko", Aleksi sanoo käheällä äänellä. Mun sisällä kuohahtaa viha. Sä saat satuttaa mua. Aivan sama. Satuta kunnolla, revi, raavi, potki ja hakkaa, mutta jos sä satutat ihmistä josta välitän... mä en vastaa seurauksista.

"Vittu että mä vihaan sitä äijää. Mikä olo? Viemää sut opettajalle?" kysyn Alelta, joka näyttää niin pieneltä ja viattomalta siinä maassa. Voi rakas pieni.

"Eih, vie mut kotiin. Siellä sit sama homma kun viikonloppuna. Jooko?" Aleksi pyytää heiveröisellä äänellä. Nyökkään, ja otan hänet varovaisesti syliini, ja yritän varoa suurempia haavereita. Lähden kävelemään kohti pihaa välttäen ihmisiä, jotka onneksi olivat jo ruokalassa. Aleksi irvisteli aina välillä pelkästä kivusta. Mä pyysin silloin anteeksi. Aleksi pudistaa päätään, ja sama rumba toistuu.

"Onko kaikki hyvin, jos laitan sut tähän istumaan?" varmistan, ja osoitan mopon takaistuin juttu asiaa. Aleksi nyökkää, ja mä lasken sen varovaisesti istuimelle, kuin Aleksi olisi lasia. Sitten mennä huristelemme tyhjiä teitä pitkin Aleksille, Aleksin pitäen hennolla otteella minusta. Se saa minulle perhosia vatsaan. Taas. Mä olen oikeasti kusessa tähän tyyppiin.

Avaan oven. Se on vähän vaikeaa, koska Aleksi on edelleen sylissäni, mutta en minä vaihtaisi, vaikka pystyisinkin. Potkin kengät pois, ja vien Aleksin sohvalle. Täällä ei ole taaskaan ketään. Pelottavaa.

"Missä sun vanhemmat taas on?" kysyn, kun otan sohvalla makaavalta Aleksilta varovaisesti kenkiä pois.

"Ne on töissä. Tulee tyyliin vasta ysin maissa", Aleksi ilmoittaa. Mä nyökkäsin ja jatkoin sen riisumis opereissonia. SIIS NIITÄ ULKOVAATTEITA RIISUN SAAKELI. Vien tuon ulkovaatteet eteiseen nätisti paikoilleen, ja menen Aleksin luokse.

"Pitäisikö tuosta kertoa jollekin?" kysyn Aleksilta varovaisesti.

"Ei. Ei ne auta kuitenkaan, lisäksi tää on vaan satunnaista. Jos mä pysyn pois sen silmistä, niin muhun ei satu", Aleksi sanoo päättäväisesti. Minä katson tuota hetken arvioivasti, ja päädyn siihen, että annan hänen pysyä kannassaan. Nyökkään. Mä en häntä halua painostaa mihinkään.

"Haluutsä jotain?" kysyn Aleksilta. Aleksi miettii pitkään. Pysyy hiljaa. Punastuu, ja sitten puree huultaan. Jos hän ajattelee sitä, mitä luulen hänen ajattelevan...

"Mä haluan sua", Aleksi sanoo virnistäen leikkisästi. Virnistän, ja katson häntä arvioivasti.

"Sut just hakattiin. Sori. Ehkä joskus muulloin. Jos sä siis oot siihen valmis. En mä sua mihinkään halua painostaa", sanon.

"Joo, niinpä. Ei ehkä paras hetki. Ja... mä olen valmis johonkin. Ehkä. Mä vaan haluan, että se ei tapahdu mun kotona, tai mitään. En tiiä miks, mutta en vois ajatella, että mun eka kerta olis mun omalla sängyllä", Aleksi kertoo.

"Toka kerta sitten, vai?" kysyn virnistäen. Aleksi punastuu, ja naurahtaa.

"Vaikka sitten niin", Aleksi mutisee.

"No mut siis. Haluutsä oikeasti jotain?" huolehdin.

"Mä haluun jotain virallista. Mä haluun poikaystävän", Aleksi sanoo.

Sanoja: 510

A/N

23. luvussa yhteen. Ok... siinä kesti. TAI SIIS EN MÄ TIEDÄ, EHKÄ OLLI EI SUOSTU. Vittu pilasin kaikilta sen kuumottelevan jännityksen, jota ei varmaan ois tullu, vaikka en ois kertonukkaa. TAI SIIS ENHÄN MÄ MITÄÄB KERTONU...

Vitun hyvin meni taas, mutta 2K LUKIOITA, kiitos kaikille murusille, jotka on jaksanu lukee tätä paskaa. Ootte ihan parhaita. Ei taaskaan 2K oo hirveesti vertattuna johonki muuhun, mutta se on mulle ihan helvetisti❤️❤️❤️

Oon muuten miettiny, lasketaanko A/N toho sanamäärään. Ite en oo ainakaa laskenu, mutta en sit tiedä... ihana aihwenavihdos muuten