Mä lupaan yrittää - Oleksi

45. Treffit

"Kiitos kun tulit tänne, mutta mites sun äiti?" Aleksi kysyy huolestuneena. Silitän hänen pehmeitä hiuksiaan rauhallisesti. Aleksi on jo rauhallinen, kun ukkosmyrsky on poissa. Hyvä näin. Aleksi on niin reppana, kun pelkää. Ja eihän se ole todellakaan kivaa katsottavaa, kun poikaystävä itkee sylissäsi täristen. Ei todellakaan.

"En tiedä. Mä kyllä lainasin Joonaksen takkia ja mopoa jotta äiti ei tunnistaisi mua niistä.
Toivotaan että se riittää", sanon. Aleksi nyökkää hiljaa. Hän piirtelee hajamielisesti kylkeeni jotain abstraktia taideteosta. Se saa aikaan kylmiä väreitä, mutta kuten aina, nautin Aleksin kosketuksesta.

"Sä et edes tiedä kuinka paskaa oli olla erossa susta. Mulla oli ihan jäätävä ikävä", Aleksi kuiskaa, ja punastuu aavistuksen. En kestä kuinka suloinen poikaystäväni on, kun hän punastuu. On hän kyllä muutenkin söpö, ei siinä.

"Voi kyllä mä tiedän kuinka paskaa se on, mulla oli tasan sama fiilis ilman sua senkin söpöliini", sanon ja pussaan tuota päälaelle.

"Vituttaa kun ei voida tämänkään jälkeen nähdä. Tulee taas ihan vitun kova ikävä, enkä saa kunnolla nukuttua", Ale sanoo surullisena.

On ihan kamalaa nähdä Aleksi surullisena. Ja tietää, että en voi tehä mitään hänen hyväkseen.

"Sitten kun me voidaan näyttäytyä taas julkisesti kahdestaan, mä voin viedä sut joillekki ällöspöille ja kliseisille treffeille.
Jooko?" kysyn ja silitän tuon selkää. Hänen päänsä napsahtaa ylös, ja hän katsoo minua silmät loistaen. Niiin kaunis.

"Eikä! Oikeestikko? Vietkö? Minut? Minne? Elokiviinko? Se ois niin kliseistä. Mä rakastaisin sitä! En kestä! Vietkö mut eloviin?" Aleksi innostuu. Onnellinen hymy valtaa kasvoni, kun näen tuon pienen söpön ihmisen noin iloisena. Parasta koko maailmassa on saada Aleksin huulille hymy. Okei ehkä se on toisiksi parasta. Allu on tottakai ykkönen. Aina.

"Voin viedä sut elokuviin", lupaan hymyillen. Aleksi nousee sylissäni ja alkaa tanssimaan. Katson tuota hymyillen. Miten tuo voi tosiaan olla minun? Kaikista ihmisistä Aleksi päätyi minuun.

"Nouse saakeli. Mä haluun tanssia sun kans", Aleksi käskee, ja minähän tottelen. Nousen.

Aleksi ottaa käsistäni kiinni ja me alamme tanssimaan. Ei meillä musiikkia ole. Eikä tanssitaitojakaan. Mutta on meillä hitto vie hauskaa. Ja mä en tiedä mikä ois parempaa tekemistä kuin katsoa Aleksin innostuneita, tanssin punertamia kasvoja.

"Sä olet ihan hiton kaunis", sanon hymyillen tuolle. Ja ennenkuin hän alkaa väittämään vastaan -ja tiedän, että hän tulee väittämään vastaan- mä otan Aleksin poskista kiinni hellästi, ja suutelen sitä

Sanoja: 370

A/N

Sillee hiemoisesti vituttaa tehdä huonoo tekstiä.