Mä lupaan yrittää - Oleksi

14. Lupaus paremmasta

"Haluutsä mennä nukkumaan?" kysyn Aleksilta joka haukottelee makeasti, kun leffa on loppunut. Hänen hiuksensa ovat sekaisin. Hupparin huppu on tiukasti päässä. Ja tuo huppari sattuu edelleen olemaan minun. Rakastan.

"Joo. Mennään vaan", Aleksi sanoo, ja haukottelee taas. Joku taitaa oikeasti olla väsynyt.

"Missä mä nukun?" kysyn Aleksilta, joka näyttää pohtivalta.

"Joko mä meen tonne sohvalle nukkuu, ja sä saat sängyn, tai sitten me mennään yhdessä sänkyyn", Aleksi sanoo, ja mä tyrskädän. Hän jatkaa: "Voi vittu kuulostipa väärältä. Niinku nukkumaan yhdessä sänkyyn", tuo selventää.

"Voidaan me mennä yhdessä sänkyyn", sanon virnuillen. Aleksi mutristaa suutaan, ja on murisevinaan. Oikeastaan tuo on enemmän suloista, kuin oikeasti pelottavaa.

"Älä kiusaa mua. Saamari", Aleksi sanoo, ja tökkää mut sängylle kostoksi mun kiusaamisesta. Kostoksi tuosta kostosta, mä otan sen kädestä kiinni, ja vedän Aleksin mun viereen sänkyyn.

Tuon oli tarkoitus olla koston ele. Mun suunnitelmissa oli vetää se sängylle ja kutittaa sitä ihan vaan, koska miksi ei. Mutta se ei mennyt niin kuin suunnitelmissa. Nimittäin Aleksi tuli mun päälle, ja yhtäkkiä sen nätit kasvot oli melkein kiinni mussa.

Mun sydän alkaa pamppailemaan.

Vatsaan tulee perhosia.

Posket punottaa.

Ja mä en pysty irrottaa mun katsetta Aleksin omasta. Sen silmät on niin kauniit. Joku joka on ensimmäisenä sanonut, että silmät on sielun peili, se on vitun oikeassa.

Mun omat silmät on myöskin siniset, mutta ihan erilaiset. Mun silmät on jäänsiniset, Aleksilla ne muistuttaa ennemminkin merta, tai taivasta. Sen silmät on viattomat, aivan helvetin kauniit. Niissä on sellainen pieni pilke, joka on kuin lupaus paremmasta. Katson noita jumalallisia silmiä pitkään.

Yhtäkkiä säpsähdän takaisin todellisuuteen.

"Pitäisikö meidän mennä nukkumaan?" kysyn nuoremmalta. Hänkin säpsähtää takaisin maailmaan, punastuu, ja menee nopeasti pois päältäni.

"Amm, joo tota nii joo. Siis nukutko sä mun kanssa vai mikä homma?" Aleksi kysyy nopeasti aivan tulipunaisena. Menen hänen viereensä, ja silitän varovaisesti hänen kättään, jotta hän rauhoittuisi. Hän katsoo minua silmiin, ja huokaisee. Sitten hän hymyilee rauhallisena.

"Joo mä voin nukkua sun kanssa", vastaan. Irrotan vastahakoisesti käteni Aleksin omasta.

"Okei. Voidaanko mennä nukkumaan heti?" Aleksi kysyy minulta. Nyökkään, ja Aleksi laittaa valot pois.

"Häiritseekö sua, jos nukun vaan t-paidalla, ja toki boksereilla?" varmistan Aleksilta. Aleksi pudistaa päätään. Otan farkut pois, hupparini on jo Aleksilla. Hän ei ota sitä pois, vaan menee se päällä sänkyyn.

"Eikö sulla tuu kuuma toi huppari päällä?" kyseenalaistan.

"Ehkäpä, mutta haluan pitää sitä mun päällä. Se tuoksuu hyvältä", Aleksi kertoo.

"Se tuoksuu multa", sanon kyseenalaistavasti. Ale nyökkää.

"Siksi juuri. Sä tuoksut hyvälle, joten tää hupparikin tuoksuu", Aleksi kertoo kuin se olisi itsestäänselvyys. Pudistelen päätäni huvittuneena.

"Ota se pois. Sulle tulee vaan turhan kuuma, kun mäkin oon siinä", yritän vitsailla, ja Aleksi ihan oikeasti naurahtaa mun paskalle vitsille.

"Okei", Aleksi myöntyy, ja viikkaa hupparin nätisti. Sitten hän laittaa sen lattialle. Kun hän on suorittanut operaationsa, mä menin sen sänkyyn.

"Hyvää yötä Olli", Aleksi kuiskaa hämärään. Jokin mukava tunne leviää muhun. Samalla jotenkin haikea, kuin se ei haluais tän päivän loppuvan. Samalla jotenkin rauhallinen ja iloinen.

"Öitä Aleksi", sanon tuolle suloiselle olennolle.

—

"Olli, Olli", kuulen äänen. Availen silmiäni hieman, ja huomaan hämärässä Aleksin kasvot, jotka tuijottavat minua. Väsyttää. Voiko muka olla jo aamu?

"Mitäh?" kysyn haukotuksen kera.

"Me ei olla pesty hampaita?" Aleksi sanoo hätääntyneenä. Tämänkö takia me todella noustiin? Katson häntä mietien, olisiko huvittunut vai ärsyyntynyt.

"Aleksi. Paljonko kello on?" kysyn painokkaasti.

"Se on neljä, no tule nyt! Me ei olla pesty hampaita", Aleksi maanittelee minua. Nousen istumaan edelleenkin väsyneenä, ja Aleksi raahaa minut vessaan.

"Mulla ei oo hammasharjaa", mainitse Aleksille, joka taikoo jostain avaamattoman hammasharja paketin.

"Sä olet kummallinen ihminen", sanon, ja pudistelen päätäni huvittuneena.

"Vaikka sitten niin, mutta ei ole mitään ärsyttävämpää kuin epä pestyt hampaat", Aleksi sanoo hymyillen. Sitten hän laittaa pitkulan suuhunsa.

Siis hammasharjan.

Sanoja: 586

A/N

Kaikille pieni ikä selvennys.

Aleksi: 14.v

Olli: 15.v (Joo ja jos joku on unohtanu, niin Ale, Joonas ja Olli on siis yhteisjuttu luokalla)

Joonas: 16.v (sori, tää on mun ficci. Also siis jos joku miettii, miten Joonas ja Olli on samal luokal niiin totaaa... Joonas jäi luokalleen ekalla. Joo, mahtista)

Niko: 16.v (en yhtään muista, mitä oon sanonu, vai oonko sanonu mitään Nikon iäst)

Joel: 17.v

Tommi: 15.v