Mä lupaan yrittää - Oleksi

30. Ootsä gay?

Noniin Aleksi pov. vihdoin ja viimein

"Voi vittu, sä pilaat mun kasvot kokonaan!" Joonaksen hymyilevä huuto kuuluu korviini samaan aikaan musiikin kanssa. Olemme siis Joonaksella. Täällä ovat minä Olli (joka pitää minua söpösti sylissään), Joonas, Joonaksen "kaveri" Joel ja Joelin kaveri Tommi. Joel ja Tommi vaikuttavat ihan mukavilta. Nyt olimme (luoja tietää miksi) tekemässä Joonaksen äidin meikeillä upeita taideteoksia toistemme naamoihin.

"En pilaa! Sä näytät hyvältä", Joel sanoo hymyillen meikkisuti kädessään. Joonas hymähtää ja punastuu aika vahvasti. Selkee ihastuminen. Yhtäkkiä päätäni alkaa särkemään. Ei pahasti, ei niin että pitäisi huolestua. Ennemminkin ärsyttävästi.

"Noniii rauhottukaa pojjaat", Tommi sanoo hymyillen hyvin pienesti. Tommi on kyllä todellakin se rauhallisin. Se vaan istuu, hymähtelee, ja heittää välillä sellasta nokkelaa mutta todella likaista läppää, joka saa kenet tahansa nauramaan. Päätäni vihlaisee. Voi vittu, en halua pilata koko iltaani tällä saakelin pääkivulla.

"Mun päätä vähän särkee", kuiskaan Ollille hiljaa. Olli kääntyy katsomaan minua huolestuneesti. Oikeasti mulla on ihanin poikaystävä. Niin huolehtivainen, ja upea, niin sisältä kuin ulkoa.

"Kuinka paljon? Tarviitko särkylääkettä tai jotain?" Olli kuiskaa korvaani.

"Ei paljoa, ja en mä tarvii mitään. Paitsi että pusu vois olla aika kiva", sanon hymyillen. Olli hymähtää, ja pussaa mua huulille. Aina yhtä ihanaa.

"Siinä ois herralle. Sano jos se menee pahemmaksi, niin voit mennä tohon pötköttää, tai voin hakee sulle särkylääkkeen", Olli kuiskaa pehmeästi. Mä rakastan sen ääntä.

"Joo, muru", sanon, ja olen aistivani Ollin punastuvan hieman. Hän punastuu todella harvoin (toisin kuin minä) ja aina kun hän punastuu, hän on aivan vietävän suloinen. Niinkuin en kestä. Ihana, ihana, ihana. Ihana OlliPolli.

"Ok, ootte liian söpöjä. Mistä voin löytää itselleni poikaystävän?" Joel kysyy. Näen Joonaksen aivojen raksuttavan, ja oletan, että hän ajattelee samaa kuin minä.

"Ootko sä gay? Tai siis ei oo pakko vastaa, tää on vähän henkilökohtainen kysymys, mutta mietin vaan. Niin ja kiitos kai. Onhan Olli aika hiton söpö", sanon.

"Ja Aleksi", Olli lisää nopeasti. Hymähdän.

"Mä oon queer, eli en lokeroi itseäni mihinkään. Oon Joel, ja ihastun ihmiseen, joka on mun mielestä kiva, hauska, kiinnostava tms", Joel sanoo hymyillen itsevarmaa hymyään. Mä nyökkään. Katson Joonasta, joka on vähän punastunut, ja miettii jotain hymyillen.

"Entä sä Tommi?" Joonas kysyy hymyillen.

"Todellakin hetero. Ei sillä että homous olisi jotain huonoo, en vaan osaa kuvitella itteeni muun kuin tytön kans", Tommi kertoo, nyökkään. Päätäni alkaa särkemään kovemmin.

"Saanko mä tehdä sulle rajaukset?" Olli kysyy. Katson häntä kieltävästi. Ei koskaan. Joillekin sopii todella hyvin, mutta en usko, että olen yksi niistä. Olli katsoo minua koiranpentuilmeellä. Hitsin huijari, hän tietää, etten voi vastustaa tuota ilmettä. Katson häntä vielä hetken tuimasti kunnes...

"No okei, mutta ei mitään kauheen näkyvää", sanon luovuttaen. Olli innostuu, ja alkaa hymyilemään iloisesti. Pelkästään tuon hymyn takia oli vörttiä suostua, vaikka sieltä tulisi mitä.

"Okei, laita silmät kiinni", Olli ohjeistaa. Laitan silmäni kiinni. Olli ottaa hellästi päästäni kiinni, ja pitää sitä paikallaan. Sitten tunnen pienen kosketuksen alhaalla luomessa.

"Tää tuntuu hassulta", sanon, kun Olli on tehnyt toisen silmäni jo valmiiksi. Hän hymähtää, ja alkaa taiteilla toista silmääni. Samalla muut heittävät läppää, ja puhuvat paskaa, niin ja tekevät toisilleen mitä upeimpia meikkejä.

"Noniin! Valmista, avaappa silmät", Olli sanoo. Avaan varovaisesti silmäni. Katson Ollia, jonka suu napsahtaa pikkasen auki. Sitten hän katsoo mua kummallisella -iloisella, mutta jotenkin haluavalla?- ilmeellä, ja puree huultansa peittääkseen hymynsä.

"Onko se noin paha?" kysyn hermostuneena. Olli pudistaa päätään, kuin ei voisi sanoa mitään.

"Ei... ei todellakaan. Se on... se on upea. Sä olet upea, niinku wau, todellakin wau", Olli selittää. Poskilleni tulee pieni puna, ja mä alan hymyilemään typerästi. Otan peilin, ja tutkailen itseäni. Todellakin rajaukset sopivat minulle. Ne saavat silmäni enemmän esille, ja mä tykkään siitä, vaikka en hirveesti mun silmistä tykkääkään.

"Kiitos, nää on tosi hienot, ja aih", sanon, mutta päätäni vihlaisee ikävästi. Ollin ilme muuttuu nanosekunnissa huolestuneeksi.

"Okei, mikä on? Pää taas? Eikö?" Olli huolehtii, mä nyökkään, ja Olli kantaa mut nopeasti sohvalle makaamaan. Pään tykytys hellittää vähän.

"Mä en tarvii mitään. Lepäilen tässä vaan hetken", sanon. Olli nyökkää, ja Joonaksen ääni kantautuu jostain mun korviin. Se kutsuu Ollia katsomaan Joelin taiteilemaa meikkiä. Jään makaamaan sohvalle.

Katselen noita. He nauravat keskenään. Oikeastaan minulle ei edes tule kolmas pyörä olo, vaikka voisi kuvitella. Olen iloinen, kun he ovat iloisia. Heidän juttujaan on hauska seurata. Mutta olisihan se kiva, jos joku vaikka istuisi tässä. Tai en minä tiedä... halaisi.

Hetken päästä Olli tulee luokseni. Hän hymyilee, ja se saa minunkin huulilleni vaisun, mutta iloisen hymyn.

"Mikä olo?" tuo kysyy lempeästi. Kohautan harteitani. Olli tulee varovaisesti sohvalle mun viereen, ja ottaa mut lempeään haliinsa. Tutut perhoset lepattavat vatsaani, ja mun huulille nousee pieni hymy. Ihana Olli.

"Nyt kun tulit niin ihan fine", sanon hiljaa. Olli hymähtää, ja pussaa mua poskelle.

Sanoja: 747

A/N

Tänää vähän pidempää lukua, koska oon päässyt jo 30lukuun asti. Huh huh. Vastahan mä alotin. No joo, kiitos jokaiselle, joka lukee tätä mun tarinaa (miks tää kuulostaa joltain hyvästely puheelta LISÄÄ LUKUJA ON TULOSSA, en vain tiedä montako), ootte kumminkin ihan best<333