Mä lupaan yrittää - Oleksi

13. Homotutka

Vien Aleksin mukin, ja lautasen tiskikoneeseen, vaikka Aleksi niin kovasti olisi halunnut viedä ne itse. Mä pistin kuitenkin hanttiin, olihan se just äsken hakattu ja oikein kunnolla. Sen piti rasittaa itseään mahdollisimman vähän.

"Aiotko sä vielä täällä kauan viipyä? Tai siis ei sillä, etten haluaisi sua tänne. Koska mä haluan. Mä vain kysyin...  tai siis. Mun puolesta sä saisit olla täällä vaikka koko viikonlopun", Aleksi selittää nopeasti, ja punastuu lopussa.

"Kyllä mä voin täällä olla. En koko viikonloppua, mutta voin mä yöksi jäädä", ehdotan edelleenkin punehtuneelle Aleksille. Hän on söpö. Siis kaverimielessä. En mä ole ihastumassa tai mitään. En ole ihastunut aiemminkaan (julkkisihastuksia ei lasketa) enkä ihastu nytkään. Aamen.

"Sopii", Aleksi sanoo, ja katsoo alaspäin peittääkseen hymynsä. Minuakin alkaa hymyilyttää.

"Miks muuten sun vanhemmat ei oo kotona?" kysyn Aleksilta, hän vääntelee käsiään. Olen huomannut, että hän tekee niin aika usein. Se on oikeastaan aika suloista.

KAVERIMIELESSÄ

"Ne meni mummolaan viikonlopuksi", Ale selittää. Nyökkään. Kysyn Aleksilta, että mennäänkö takaisin hänen huoneeseensa. Hän vastaa myöntävästi, ja minä kannan hänet yläkertaan (koska hän on edelleenkin mustelmilla sen kusipään takia. Vituttaa edelleenkin se tyyppi, joka hakkasi Aleksin, vaikka en tiedäkään edes hänen nimeään)

"Mitäs sä haluaisit tehdä?" kysyn Aleksilta, kun olen saanut meidät turvallisesti Aleksin huoneeseen.

"Katotaanko joku leffa vaikkapa?" Aleksi ehdottaa. Mä nyökkään, ja me neuvotellaan hetki leffasta. Lopulta pääsemme yhteisopuun siitä, että katsomme elokuvan Minä Simon.

Se on oikeastaan aika riski. Tai siis en mä tiedä. En mä paljoa katso leffoja ihmisten kanssa, paitsi Joonaksen, mutta en mä ihan ekana homo leffaa valitsisi. Ei sillä, että niissä jotain vikaa olisi. Mua vaan ehkä pelottaa, että aletaan puhumaan seksuaalisista suuntautumisista, mä kerron, että oon homo, ja kuolen. Loogista. Mutta ainakin mä tiedän, että Aleksi ei ole niitä tyyppejä, jotka eivät hyväksy homoja, koska Jumala loi vain miehen ja naisen liiba vitun laaba.

"Mäkin haluun tollasen suhteen. Tai siis kato millä tavalla noi viestittelee, en kestä", Aleksi sanoo leffan pyöriessä telkkarista.

Aleksi sanoi, että haluaa samanlaisen suhteen kuin heillä

He molemmat ovat poikia.
Haluaako hän poikaystävän?

Vai viittasiko hän vain noiden kahden söpyteen?

Onko Aleksi edes hetero?

Mitä vittua mä ajattelen?

"Eihän ne edes ole suhteessa", huomautan, koska en osaa sanoa muuta. Aleksi pyörittelee silmiään kuin sanoen, että se on vain sivuseikka.

"Silti. Kato nyt niitä, ai että kun ovat suloisia", Aleksi sanoo hymyillen suloisesti. Hymyillen. Ovathan he. Mutta mä kyllä tiedän jotain suloisempaa.

Nimittäin Ale...

Alennusmyynnit. Niin, joo.

"No ainakaan sä et ole mikään homofoobikko tai mitään", sanon rennosti.

"En todellakaan ole. Saakeli mä olen itse pan. Olisi kummallista, jos en hyväksyisi omaa seksuaalista suuntautumista", Aleksi sanoo. Wait a minute! Aleksi tuli just mulle kaapista. Niinku noin vain.

Toisaalta, pitääkö se olla joku iso juttu?

Miksi se ei voisi olla yhtä normaali kuin heterouskin?

"Joo, en mäkään mikään homofoobikko ole. Tai siis... niin, oon homo", sanon, ja käteni hikoavat vähän. Aleksi kääntyy katsomaan minua, ja näyttää iloiselta, ja jotenkin voitonriemuiselta.

"Mä arvasin! Mun homotutka oli koko ajan oikeassa!" Aleksi riemuitsee katsoen minua, ja tehden jonkilaista voitontanssia käsillään. Voiko. Olla. Söpömpää?

"Homotutka?" kysyn hymyillen aavistuksen verran.

"Joo. Ai että mä olen ylpeä itsestäni. Mä arvasin. Mä tiesin. Tai saattoi se olla vaan toiveajattelua... tai siis", Aleksi menee ihan punaiseksi. Öö mitä vittua tapahtuu. Toiveajattelua. "Tai siis on mukavaa, kun on toinenkin homppeli luokassa... voi niinku puhua siitä avoimesti", Aleksi selittää hätäisesti. Nyökkään hymyillen.

Toiveajattelua.

Hymyni levenee.

Sanoja: 545

A/N

Sitten olli sanoi että duubi duu bi dduuuuuuuuuuuuuu

ja hyppeli pois

Terveisin mun rakas kamuli <3