Mä lupaan yrittää - Oleksi

9. Kenkäteline

"Tota moi, oon Niko", Niko kertoo vähän kiusaantuneena, hän ottaa takkinsa pois. Hän laittaa kenkänsä lattialle. Ei kenkätelineeseen. Yksi miinus. Hänen pitäisi tietää. Tai vaikka lukea ajatukset.

"Olli", esittäydyn lyhyesti mulkoillen tuota. En aio päästää tuota tuntematonta Nikoa helpolla. Niko katsoo Joonasta apua pyytävästi, ja Joonas katsoo minua puoliksi huvittuneena, puoliksi ärsyyntyneenä.

"Eli siis Olli on mun paras kaveri, eikä yleensä kusipää", Joonas sanoo hymyillen, ja pyöräyttää silmiään.

"Eli mulle vaan tällänen erityiskohtelu", Niko sanoo hymyillen Joonakselle, joka punastuu ja naurahtaa. Joku on ihastunut.

"Tottakai, sä oot spessu tapaus", Joonas sanoo hymyillen. Nikon hymy levenee. Vittu miks miks miks miks? Tää on noloa. Ja ihan tyhmää. Ihmisten ei pitäisi ihastua. Hulluksi siinä vaan tulee. Onneksi Ale tulee tänne. En ehkä kestä muuten.

"Pitäisikö tehdä jotakin?" kysyn kuuluvasti, jotta nuo kaksi irrottaisivat katseensa toisistaan. He kääntyivät katsomaan minua, kuin olisivat hetkellisesti unohtaneet olemassaoloni. Pyöräytän silmiäni.

"Niin joo. Totta kai", Joonas sanoo, ja jatkaa. "Käykö leffa, vaikka toka Potter?" Joonas ehdottaa. Vastaamme myöntävästi, ja suuntaamme Joonaksen huoneeseen. Joonas menee sängylle istumaan, ja Niko hänen viereensä (toki jättäen raon heidän väliinsä). Koska olen ihana frendi (enkä luota Nikoon täydellisesti) istun heidän väliinsä. Joonas huokaisee. Katson häntä, ja hän katsoo minua.

Haista paska, hän muodostaa huulillaan. Kohotan vain kulmiani vastaukseksi ja hymyilen. Joonas kurtistaa kulmiaan, ja katsoo minua merkitsevästi. Siristän silmiäni. Joonas kohottaa kulmiaan, ja nytkäyttää päätään aavistuksen oikealle. Pyöräytän silmiäni.

"Anteeksi rakkaat, ja Niko, mun pitää käydä vessassa", sanon ja mulkaisen sekä Nikoa, että Joonasta ihan vain periaatteesta. Joonas hymähtää, ja minä menen vessaan. Käyn nopeasti tarpeilla, ja pesen käteni. Sitten menen takaisin. Joonas on jo näköjään laittanut elokuvan pyörimään. Menen Joonaksen viereen istumaan, mutta tällä kertaa en mene heidän kahden väliin. Sen sijaan 'vahingossa' tönäisen Joonasta, joka joutuu hetkeksi Nikon syliin.

"Anteeksi Joonas! Kävikö pahasti?" kysyn näytellen. Joonas pudistelee päätään punaisena kuin tomaatti. Niko auttaa hänet takaisin istumaan, mutta pitää häntä lähempänä kuin hetki sitten.

Tehtävä suoritettu, i guess.

Joonas katsoo mua hymyillen. Ehkä mä sitten tein jotain oikein.

"Aleksi muuten tulee tänne, jotta Olli ei olis kolmas pyörä", Joonas ilmoittaa. Niko nyökkää, ja ottaa paremman asennon. Ja ehkä (jos silmäni näkevät oikein) muutaman sentin Joonasta kohti.

Olemme katsoneet elokuvaa ehkä kymmenen minuuttia, kun ovikello taas soi. Ei ole vaikea päätellä kuka siellä on. Menemme alas, avaamme oven Aleksille, joka ottaa kengät pois (kenkätelineeseen) ja laittaa takin nätisti naulakkoon. Sitten menemme jo Joonaksen huoneeseen.

Huomaan, että Aleksi jähmettyi sekunniksi, kun näki Nikon... ehkä he ovat vanhoja tuttuja tai jotain. Tai sitten hän luuli sitä joksikiin vanhaksi tutuksi.

"Sori, me alotettiin tää leffa jo ennen sua", Joonas pahoittelee, kun me ollaan istuttu sängylle (Niko ja Joonas istuvat aika lähellä toisiaan. Minä istun Joonaksen vieressä, ja Aleksi minun vieressäni mahdollisimman kaukana Nikosta).

"Miksi vitussa tää imbesilli Harri Potta tekee tän itselleen. Jos mä olisin toi, mä en varmastikaan menis tonne luihuisten tupa huoneeseen", Joonas valittaa elokuvan päähenkilölle, joka siis kuulee hänene valituksensa ja kaikkea.

"Mä tekisin just noin, jos mulla olis mahdollisuus pelastaa koko koulun. Ajattele niitä kaikkia jästisyntyisiä, jotka kuolee ton takia. Ei olis niille oikein vaan jättää niitä", Aleksi sanoo. Minua alkaa hymyilyttämään pienesti. Aleksi on suloinen. Hän todella on. 

Sanoja: 514