else

5- treffeille

jessen näkökulma

kun näin eliaksen suutelevan jotain tyttöä keskellä koulun käytävää, päässäni alkoi pyöriä, joten lähdin äkkiä kohti seuraavaa luokkaani. olin ollut innoissani nähdessäni hänet, mutta todellisuus oli kuin isku suoraan kasvoille. olinkin hänelle vain kokeilu. osasin odottaa sitä, mutta silti naiivisti pieni osa minusta ajatteli, että ehkä merkkasin hänelle enemmän. ei olisi pitänyt kiusata itseäni ajattelemalla, että voisimme tutustua paremmin ja meistä voisi ehkä tulla jotain? meistä? ei jesse, minusta ja hänestä, ei meistä. ei ole mitään meitä eikä tule olemaankaan. miksi tämä edes tuntuu näin pahalta? olen tuntenut eliaksen vain yhden illan verran.

jokin hänessä vain kuitenkin vetää puoleensa. edelleen, vaikka tiedänkin nyt asioiden oikean laidan. eikä poskihoito ja nukkuminen yhdessä ollut minulle merkityksetöntä. mutta ehkä se sitten hänelle oli. ehkä hänelle on normaalia saada iltaisin paineiden purkausta ja unikaverin jonka kainaloon voi käpertyä piiloon maailmaa, ja aamuisin hiipiä pois toisen edelleen nukkuessa. ja eihän siinä mitään väärää ole. ymmärrän täysin että jotkut eivät halua parisuhdetta ja heille yhdenyönjutut sopivat paremmin kuin sitoutuminen toiseen ihmiseen. eikä paha mieleni eliaksen vika ole, enkä häntä siitä syytäkään. oma vikanihan se oli että yhden mukavan yön jälkeen suunnittelen melkeinpä jo häitä hänen kanssaan.

muistan kun näin eliaksen ensimmäisen kerran niissä kesän lopulla olevissa bileissä. luulin silloin aluksi että kuvittelin omiani, sillä en ollut ikinä nähnyt niin täydellistä ihmistä. tai eihän kukaan ole täydellinen, mutta omiin silmiini täydellinen. juuri sellainen jessen unelmakarttaan kuvailtu täydellinen poikaystävä. hänen ulkonäkönsä oli saanut polveni melkein pettämään, ja juteltuani hänen kanssaan illemmalla, olin aivan myyty. halusin niin paljon tutustua häneen paremmin. nyt en kuitenkaan enää tiedä mitä ajatella. se ilta kun juttelimme ensin bileissä ja sen jälkeen sängyssä ennen nukkumaanmenoa, oli ollut yksi parhaista illoistani hetkeen. mutta aamulla hän oli lähtenyt ennen kuin heräsin, joka mielestäni on aika kusipäämäistä. olisi voinut edes jättää jonkun lapun jossa olisi kertonut lähteneensä. tai olisi voinut kertoa, että ilta ei merkitse hänelle muuta kuin hauskanpitoa.

juuri kun saavun äidinkielen luokan eteen, oven avaa noin neljäkymmentävuotias mies. menen luokkaan muiden oppilaiden kanssa ja istun luokan perälle. melkein koko luokka on jo täynnä, kunnes tutun näköinen blondi poika kävelee luokseni. en kuitenkaan saa päähäni missä olen nähnyt hänet joten annan asian olla.

"saako tähän istua?" hän kysyy vähän ujosti ja nyökkään vastaukseksi.

opettaja kertoo että aloitamme tänään paritöitä, laskiessa samalla kasan erilaisia romaaneja luokan eteen olevalle tyhjälle pöydälle. "tällä kertaa ette saa valita pareja itse, teette tämän tehtävän vieruskaverinne kanssa" opettaja selittää ja vilkaisen vieressäni istuvaa poikaa, joka kuuntelee keskittyneenä opettajaa. "valitkaa täältä yksi kirja, lukekaa se ja tehkää esitelmä, jossa kerrotte kirjan juonen omilla sanoilla, oman mielipiteenne kirjasta, lempihahmonne perusteineen ja kirjoitatte ylös lempikohtauksenne kirjasta"

nousen ylös blondin pojan perässä ja kävelemme kirjapinon luokse. blondi nappaa äkkiä kasasta kirjan harry potter ja viisasten kivi. hän katsoo minua kysyvästi ja nyökkään hyväksymisen merkiksi. totta kai minulle harry potter käy sillä luen kirjoja todella paljon ja yksi lempi kirjasarjani sattuu olemaan juurikin harry potter. kävelemme takaisin paikoillemme samalla kun muut luokkalaisemme pyörii vielä kirjojen ympärillä.

"toi oli hyvä valinta koska olen lukenut harry potterit niin mun ei tarvitse nyt tunneilla ruveta lukemaan sitä" kerron pojalle.

"mäkin oon lukenut ne kaikki. ihan paras kirjasarja" hän hymyilee minulle leveästi. "mä oon ruben" poika esittelee itsensä. mumisen hymyillen hänelle oman nimeni.

"sä näytät jotenkin todella tutulta, ollaanko me nähty joskus jossain?" päätän kysyä sillä asia häiritsee minua.

"oltiin samaan aikaan siellä auroran bileissä. pelattiin totuutta ja tehtävää" hän vastaa jotenkin hiljaisesti. miksiköhän? tapahtuiko siellä jotain lähtiessäni? en kuitenkaan kysele asiasta enempää sillä eihän se minulle mitenkään kuulu.

kaivan repustani silmälasikotelon ja laitan lasit päähän, kun alamme tekemään esitelmää vihreälle isolle paperille, jonka väri on valittu harry potterin silmien värin mukaan. ajatukseni karkaavat eliaksen vihreisiin silmiin, mutta juteltuamme koko loppu tunnin rubenin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, ne unohtuvat. saamme esitelmän tehtyä melkein kokonaan ennen kuin kellot soivat. pakkaamme tavarat reppuihimme ja lähdemme kävelemään ovelle päin. ruben kuitenkin pysäyttää matkamme hymyillen.

"haluatko tulla mun kanssa tänään koulun jälkeen kahville" hän kysyy hieman hermostuneena. kysyykö hän minua treffeille? hän kyllä vaikuttaa muutenkin ujolta, joten ehkä hän vain on hermostunut uusien ihmisten kanssa.

"ai niin kuin treffeille?" kysyn kuitenkin varmistaakseni asian.

"joo, ei sun ole tietenkään pakko tulla, jos et halua. voidaan me mennä kavereinakin jos oot he-"

"joo voin tulla" keskeytän hänet hymyillen. "treffeille" jatkan.

rubenin hymy ylettyy hänen korviinsa asti kun heilauttaa minulle kättään ujosti ja lähtee kävelemään erisuuntaan kuin minä. en tiedä miksi suostuin, sillä en usko että meidän välille voisi tulla mitään vakavampaa. noh, suostuttu mihin suostuttu. huomaan eliaksen vähän matkan päässä katsoen minua ilmeellä jota en osaa lukea, kunnes se muuttuu vihaiseksi. päätän kävellä hänen ohitseen niin kuin en olisi huomannutkaan häntä. mikä hänelle nyt tuli? onko hän vihainen mulle jostain? mistä hän edes voisi olla? hänhän se teki paskamaisesti, enkä minä.

loppuviikko koulussa meni hyvin. hengailin aika paljon rubenin kanssa ja yritin pysyä mahdollisimman kauan eliaksesta. pistin kuitenkin merkille, että se tyttö jonka kanssa hän pussaili maanantaina koulussa, ei roikkunut enää tiistain jälkeen eliaksen kimpussa. itsekin olisin heittänyt semmoisen takertujan menemään. en usko että kukaan jaksaisi ihmissuhdetta, jossa toisen kanssa pitäisi olla ihan kokoajan. kaikki pitäisi tehdä yhdessä, läksyistä vessassa käyntiin saakka. siis aivan kaikki.

onneksi ruben ei ole takertuja. hän on hauska, huomaavainen ja edelleen aika ujo vaikka olemmekin tunteneet jo melkein viikon. hänen kanssa juttua riittää, eikä välillemme laskeudu kiusallisia hiljaisuuksia. toki ollaan me välillä hiljaakin, mutta se on semmoista mukavaa hiljaisuutta. rubenilla on myös mahtava huumorintaju. välillä en edes ymmärrä, että miten hän keksii aina vain uusia hauskoja juttuja. mutta vaikka hänessä onkin paljon kaikkea hyvää, hänessä on silti jotain outoa. en tiedä vielä mitä, mutta toivon että se selviää ajan kanssa.