else

41- kiusankappale

jessen näkökulma

vihdoin perjantai. kävelen kohti koulua, tapani mukaan tarpeeksi ajoissa keretäkseni varmasti tunnille. tosin nyt ajoissa olemiselle on paljon parempi syy. sovimme eliaksen kanssa näkevämme kymmenen minuuttia ennen ensimmäisten tuntien alkamista, niin kuin kolmena edellisenäkin päivänä. maanantain myöhästymiseni takia elias on soittanut minulle joka ilta, muistuttaakseen minua laittamaan herätyksen. aika suloista.

aamulla lähdin kotoa nopeasti, että ehtisin käydä kaupassa ostamassa aamupalaa ennen koululle menoa niin kuin joka aamu tällä viikolla. kerkesin jo tottua rauhallisiin aamuihin eliaksen luona, siellä sain syödä rauhassa aamupalan ennen kouluun lähtöä. mutta kotona heti aamusta on aina kauhea hälinä. kaksoset väittelevät aina jostain ja muut sisarukseni ovat joko huonolla tuulella tai tappelevat keskenään. tai molempia. niinpä en ole jaksanut jäädä kotona ollessani aamuisin syömään. kuulohan siinä menee. ja järki.

astun sisälle kauppaan ja suuntaan askeleeni kohti jugurttihyllyä. sinne päästessäni katson pitkään valikoimaa, mutta päädyn kuitenkin ottamaan hyllystä sen saman minkä joka aamu, mansikan makuisen juotavan jugurtin. väsymyksen takia päätän suunnata askeleeni vielä juomahyllylle. sinne päästyäni huomaan tuttuja kasvoja. heidän huomatessa minut, he tervehtivät minua ja tervehdin takaisin. kyykistyn ottamaan kylmäkaapin alahyllyltä energiajuoman ja olen lähdössä jo kassoja päin kun tuttu ääni saa minut kääntämään katseeni takaisin.

"mun luona olisi tänään bileet, kai sä olet tulossa?" santtu kysyy. menisin tänään eliaksen luokse yöksi, mutta uskon että voisimme silti käydä bileissä. elias on ollut aikaisemmin sellainen bilehile, että en usko että häntä haittaisi. varsinkaan kun hän ei ole hetkeen käynyt juhlimassa.

"joo totta kai" hymyilen.

"ja ota elias mukaan. ei olla sille vielä keretty puhua mitään kun saatiin vasta äsken tieto että santun porukat on viikonlopun pois kotoa" vp lisää.

"okei" sanon. hymyilen vielä heille ja koko tämän ajan hiljaa olleelle viljamille, ennen kassoille lähtöä.

laitan ostokseni hihnalle ja maksan ne myyjän kerrottua hinnan. kiitän kohteliaasti ja kävelen ulko-ovesta takaisin marraskuun pakkaseen jatkaen matkaani kohti koulua. välillä mietin että miten viljami on eksynyt eliaksen porukkaan, sillä hän on niin erilainen kuin muut porukasta. hän on hiljainen, tykkää opiskelusta ja ei ollut kuulemma maistanut tippaakaan alkoholia ennen ystävystymistä eliakseen ja muihin porukan tyyppeihin. on hän nykyäänkin vielä aikalailla samanlainen mitä hän on aikaisemmin ollut, vain sillä erolla että hänkin tykkää nykyään juhlia.

meistä on viljamin kanssa tullut todella läheisiä, ja voisin sanoa häntä jo parhaaksi kaverikseni. emme kuitenkaan vietä kauheasti aikaa kahdestaan, sillä olemme yleensä kaikki porukalla. mutta hänen kanssaan olen kuitenkin enemmän kuin muiden kanssa, en ole muiden kanssa kertaakaan viettänyt aikaa vain kaksin. jotenkin tuntuu että se olisi vain outoa. he muutenkin vaikuttavat siltä että hengailevat mieluummin porukassa.

saavun koululle ja huomaan eliaksen odottavan minua jo aulassa. siitä on tullut meille semmoinen tapaamispaikka. aina kun sovimme näkevämme koululla, kuin sanattomasta sopimuksesta näemme aulan sohvilla. koulu on oikeastaan aika ankea paikka, väritön ja kylmä, mutta aulan kirkkaan vihreät sohvat tuovat sopivasti jotain väriä ja eloa tänne kuolettavan tylsään ympäristöön.

"moi" elias sanoo ja kävellessäni hänen eteensä hän vetää minut halaukseen. tervehdin häntä takaisin ja halaamme hetken hiljaisuudessa. aulassa ja käytävillä ei näy ketään, mutta en ihmettele sitä yhtään. suurin osa oppilaista tulee vasta viime minuuteilla päivän ensimmäisille tunneille, ja ne opiskeluun panostavat jotka ovat tulleet jo, ovat varmasti jo luokkiensa edessä odottamassa opettajia.