42- avain

121 6 0
                                    

edessämme olevan talon ikkunoista kajastavat välkkyvät värivalot, ja ulos asti kuuluva musiikki vahvistavat että olemme oikeassa osoitteessa. vaikka toisaalta kyllähän minä nyt parhaan kaverini kotiini osaisin suunnistaa vaikka silmät kiinni jos olisi pakko. kävelemme jessen kanssa käsikädessä kohti ulko-ovea ja heti sisälle päästyämme santtu hoipertelee luoksemme. vaikka tulimmekin tunnin myöhässä bileisiin, en siltikään olisi ajatellut että santtu olisi jo kymmeneltä illalla noin pahassa kunnossa. osasin kyllä arvata että hän aloittaisi taas yhtä nopeaan tahtiin juomaan kuin aina, mutta tämä on jo varmaan uusi ennätys.

"te pääsitte" santtu toteaa sammaltaen ja kapsahtaa minun ja jessen kauloihin roikkumaan.

"joo no siltä näyttäisi" naurahdan. "paljonko sä olet kerennyt jo juoda?"

"en mä nyt mitenkään kauhean paljoa" hän sönköttää niin että hänen puheesta ei meinaa saada selvää. tuhahdan ja hätistelen hänet pois kimpustamme, jotta voimme jessen kanssa riisua takit ja ottaa kengät pois. ne pois otettuamme otan jessen käden takaisin omaani ja johdattelen meidät ihmisten läpi keittiöön, santun kadotessa jonnekin.

"mä en sitten ajatellut juoda tänään kauheasti" jesse yhtäkkiä sanoo vierestäni kun avaan meille molemmille kaljatölkit.

"okei. en mäkään sitten varmaan montaa juo" sanon ja kohautan olkapäitäni.

"kyllä sä voit juoda enemmänkin jos sä haluat. ei sun mun takia tarvitse olla juomatta" hän sanoo hätäisesti.

"ei kun en mä muutenkaan halua. joo ehkä perseiden juominen on kivaa, mutta sun seura on parempaa. ja ennen kun sanot mitään että voin olla kännissäkin sun seurassa niin ei, mä haluan olla mieluummin selvänä" vakuutan hänelle ja painan suudelman hänen huulilleen. hän vain hymähtää vastaukseksi ja ottaa huikan kaljastaan irvistäen. "ei se nyt noin pahaa ole" naurahdan.

"onhan. sulla on vaan huono maku jos sä tästä tosissasi tykkäät" hän vastaa.

"okei, sovitaan sitten niin" vastaan ja tyhjennän tölkkini sisällön kurkustani alas. jesse ottaa minusta mallia jonka jälkeen kaivaa meille uudet tölkit jääkaapista.

"mennäänkö tanssimaan?" hän kysyy kun kaiuttimesta alkaa soimaan arctic monkeysin I wanna be yours. katson ympärilleni ja esitän muka miettiväni suostunko, mutta heti huomatessani jessen hymyn häviävän hänen kasvoiltaan, vedän hänet itseeni kiinni.

"totta kai mä sun kanssa tanssin. ihan milloin vaan, ihan missä vaan" sanat purkautuvat suustani tahtomattani ja mietin että minusta on tosiaankin tullut pehmo.

pyörimme hitaasti vähän joka suuntaan siinä keittiössä, enkä usko että tanssimisemme oikeasti näyttää tanssilta. näytämme ehkä enemmän halailevalta pariskunnalta, jotka ovat juoneet liikaa ja yrittää pysyä pystyssä. painan leukani jessen pään päälle hänen nojatessa rintakehääni, ja huomaan olohuoneessa rubenin. hän katsoo meitä haikeasti, kuin tajuten vihdoin sen faktan että jesse on onnellinen kanssani eikä hänen kanssaan. joku hänen surullisessa ilmessään aiheuttaa minulle mielihyvää, joten päädyn nostamaan jessen kasvot omieni lähelle ja suutelen häntä. saapahan ruben enemmän katseltavaa.

kolmannen hitaan biisin puolessa välissä jesse painautuu minuun vielä enemmän kiinni ja silittää kädellään niskahiuksiani. vien huuleni hänen huulilleen johon hän vastaa yhtään epäröimättä. hän sujauttaa kielensä suuhuni haluavasti ja tukistaa hieman hiuksiani. lasken käteni hänen alaselältään hänen perseelleen ja puristan hieman. hän huokaisee suuhuni ja hyppää syliini.

"mennäänkö jonnekin vähän yksityisempään paikkaan?" hän kysyy suudelman välistä huuliemme edelleen hipoen toisiaan.

"sulle ei kyllä saa antaa yhtään alkoholia" naurahdan. "kahden kaljan jälkeen käyt jo noin kuumana. toisaalta en kyllä valita" virnistän.

elseWhere stories live. Discover now