else

18- päikkärit

jessen näkökulma

eliaksen huulet tuntuvat täydellisiltä omiani vasten. ne ovat hieman rohtuneet, mutta silti ne tuntuvat silkinpehmeiltä. huulemme liikkuvat hitaasti, mutta varmasti toisiaan vasten. aivan kuin huulemme olisivat luotu toisiaan varten. hän vetäisee minua hieman hiuksistani ja suustani karkaa huokaisu. elias virnistää ja käyttää tilanteen hyväkseen. hän työntää kielensä kieltäni vasten himokkaasti ja vetää minut vielä lähemmäksi häntä, jos se enää edes on mahdollista. olen hänen sylissään hajareisin, rintamme kiinni toisissaan. hänen toinen kätensä on hiuksissani ja toinen selälläni, samalla kun omat käteni lepäävät hänen niskallaan. tuntuu kuin ilotulitteet räjähtelisivät sisälläni ja tunnen kuinka veri virtaa kehossani, pakkautuen tiettyyn paikkaan. mitä ikinä elias tekeekään, se saa pääni ihan pyörälleen. en ole ikinä tuntenut tällaista intohimoa ja kiintymystä ketään kohtaan. en ketään. en edes rubenia, minun poikaystävääni.

ei hitto.

irtaudun kiihkeästä suudelmasta vastentahtoisesti. olisin halunnut jatkaa, mihin ikinä se olisikaan johtanut, mutta en voi. minulla on poikaystävä. vaikka en kyllä haluaisi että hän olisi poikaystäväni. olin niin vihainen kun elias perui suunnitelmamme ja seuraavana aamuna näin hänet kaula täynnä fritsuja, joten päätin lapsellisesti kostaa ja suostua rubenin poikaystäväksi. kadun koko suhteen aloittamista niin paljon. ja en vain sen takia että olisin mieluummin eliaksen kanssa. rubenista on paljastunut puoli, josta en oikein välitä. yhdessä hetkessä hän on mukava ja välittävä, mutta sitten yhtäkkiä hänestä tulee mustasukkainen ja jopa omistushaluinen. silloin kuin meillä oli vain säätöä, hän oli aina niin mukava. hänessä ei näkynyt merkkiäkään mistään pahasta. mutta heti kun olin virallisesti hänen poikaystävä, hän muuttui.

kun suostuin rubenin poikaystäväksi, hän halusi juhlia sitä oikein kunnolla ja viedä minut syömään. hän vei minut johonkin vähän hienompaan ravintolaan jonka nimeä en edes muista. ruoka oli todella hyvää ja rubenin kanssa oli kiva jutella. juttelimme aika pinnallisista asioista, sillä itse en ainakaan halua jutella mistään syvällisemmistä aiheista ravintolassa jossa on paljon ihmisiä. ties kenen korviin asiani päätyisivät. ruben tilasi meille myös viiniä ja kun tarjoilija kaatoi sitä lasiini, hymyilin tarjoilijalle ystävällisesti. mielestäni se oli tavallinen ele kiitoksen osoitukseksi, mutta ruben oli eri mieltä. kun tarjoilija oli kaatanut myös rubenin lasiin viiniä ja jättänyt loppupullon pöytäämme, ruben katsoi minua vihaisesti. kysyin häneltä että mikä hänelle tuli ja hän alkoi vain jankuttamaan kuinka minä olin flirttailut sille tarjoilijalle suoraan poikaystäväni nenän edessä. yritin väittää vastaan, mutta ruben vain jatkoi ja jatkoi. lopulta päätin antaa olla ja kuuntelin hänen mustasukkaisuuttaan varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia. lopulta kun olimme lähdössä ravintolasta, ruben vetäisi minut yhtäkkiä lantiosta aivan häneen kylkeensä kiinni. tykkäsin eleestä, mutta kun huomasin rubenin ylimielisen katseen suunnattuna tiskin takana olevaan tarjoilijaan, tajusin eleen olleen vain silkkaa omistushalua. kun illalla istuimme hänen autossaan kotini edessä, hän pyysi anteeksi ja myönsi käyttäytyneensä kuin luolamies. hän lupasi ettei se enää toistu ja suuteli minua hellästi huulille ennen kuin nousin autosta. mutta eihän se siihen tietenkään jäänyt. vieläkin jos joku katsoo minua liian pitkään, tai hymyilen jollekin liian kauan, hänen päässään napsahtaa jokin. en ymmärrä miten hän osaa olla niin välittävä suurimmaksi osaksi ajasta, ja sitten ihan yhtäkkiä, täysin varoittamatta muuttua täysin sen vastakohdaksi. olen ajatellut hänen jättämistään jo ravintola reissusta lähtien, mutta en vain ole saanut sitä aikaiseksi. ehkä se johtuu siitä että minua myös ahdistaa jättää hänet. jos hän on niin omistushaluinen minusta, en halua edes ajatella mitä hän voisi tehdä minulle jos kuulisi että en halua olla hänen kanssaan.

vasta kun huomaan eliaksen katsovan minua erittäin hämmentyneenä ja samaan aikaan huolestuneena, tunnen poskillani virtaavat kyyneleet. hän nostaa kätensä poskelleni, ja pyyhkäisee peukalolla kyyneleet pois. hän kallistaa hieman päätään ja katsoo minua kysyvänä. haluan kertoa eliakselle kaiken minusta ja rubenista, meidän suhteestamme, niin kuin myös sen että olen ihastunut eliakseen, mutta en tiedä mistä aloittaisin. ajatukseni ovat aivan sekaisin. auon suutani hetken mutta en saa sanaakaan ulos suustani. lopulta huuliltani karkaa säälittävästi vain yksi sana.

"ruben.." ääneni kuulostaa heikolta. elias vetäisee kätensä pois poskeltani, siirtää minut pois sylistään ja peruuttaa kauemmaksi minusta. kaikki huolestuneisuus hänen silmissään on poissa, ja sen tilalla on jotain muuta. en tiedä. suru? tai pettymys? sitten tilalle tulee kylmyys ja hän päätyy katsomaan selkäni takana olevaa seinää.

"elias" kuiskaan yrittäessäni saada hänen huomionsa takaisin minuun. "mä tiedän mitä sä nyt ajattelet, mutta se ei ole totta. kuuntele mua" hänen kulmansa kurtistuvat ja hän kääntää katseensa takaisin silmiini. hän vain katsoo minua hetken ennen kuin nyökkää pienesti.

-

herään siihen, että joku silittää hiuksiani. käännän katseeni eliakseen, jonka kainaloon olen näköjään nukahtanut.

"oliko hyvät päikkärit?" hän kysyy ja hymyilee minulle suloisesti.

"mmh" mumisen vastaukseksi ja käännyn kyljelleni päästäkseen vielä lähemmäs eliasta. lasken oikean käteni hänen rinnalleen ja koukistan oikean jalkani hänen jalkojensa päälle.

"voisikohan herra purokoski laittaa jalkansa hieman alemmas kaluni läheisyydestä, tai en vastaa seurauksista?" elias sanoo matalalla äänellä ja huomaan polveni koskettavan pientä kohoumaa hänen housuissaan. vedän äkkiä jalkaani alemmas ja huomaan hänen nauravan punan noustessa poskilleni.

kerroin eliakselle kaiken minun ja rubenin suhteesta, minun lämpimistä tunteista jotka eivät ole suunnattuna rubenia, vaan eliasta kohtaan, ja siitä kuinka ajattelin jättää rubenin huomenna. mietimme myös mitä tämä kaikki tarkoittaisi meidän kahden suhteemme ja tulimme siihen tulokseen että pelkkiä kavereita emme ole. kerroin hänelle ihastumisen tunteistani, ja hän kertoi myös olevansa ihastunut minuun. sovimme että vietämme aikaa toistemme kanssa ja annamme juttumme edetä rauhallisesti omalla painollaan eteenpäin. emme halua kiirehtiä ja pilata asioita välillämme. hän kertoi myös että ei ole vielä valmis näyttämään julkisesti juttuamme, mutta pian varmasti olisi. juttelimme eliaksen kanssa kaikesta siitä varmaan tunti, ja lopulta taisin näköjään nukahtaa hänen turvalliseen kainaloonsa.

vihdoin välillämme on kaikki selvää. tai no ei ihan. välissämme on vielä ruben, mutta ei kauaa. onnistuimme kuitenkin puhumaan mieltä painavista asioista rehellisesti ja antamaan anteeksi kaiken turhan draaman.

juuri nyt minulla on hyvä ja turvallinen olla eliaksen vieressä.