else

46- mitä helvettiä?

kaikki on hyvin, eikä mikään paina mieltäni. oloni on mahtavampi mitä se on ollut aikoihin. tuntuu että kaikki asiat ovat vihdoin järjestyneet, eikä ne kamalatkaan asiat tunnu enää kamalilta.

jessen kanssa menee mahtavasti. olemme onnellisempia kuin koskaan aikaisemmin, rakastamme toisiamme. olin vihdoin saanut kerrottua tunteistani hänelle. olin saanut kerrottua hänelle ne täysin normaalissa olosuhteissa, selvinpäin. eikä se edes tuntunut pahalta. tuntuu että olen ottanut ison askeleen eteenpäin. en ehkä vieläkään osaa puhua tunteistani niin hyvin kun haluaisin, mutta se on menossa kuitenkin kokoajan parempaan suuntaan. ehkä jonain päivänä osaisin olla täysin avoin tunteistani, enkä pelkäisi tulevani hylätyksi vain kertomalla miltä minusta tuntuu.

olen myös vihdoin sisäistänyt täysin sen asian, että minusta tulee isä. minusta tulee tärkeä osa pienen nyytin elämää koko loppuelämäkseni. minun pitää olla hyvä esimerkki lapselleni, enkä enää ole vastuussa pelkästään itsestäni. olen vastuussa itseni lisäksi pienestä, hauraasta ihmislapsesta. luulin että olin jo käsitellyt asiaa ja sisäistänyt sen, mutta niin ei ollut. vasta kun kävin auroran kanssa neuvolassa, ja näin lapsemme ensimmäistä kertaa sen ruudun välityksellä, tajusin että tässä se nyt on. minä olen isä. se ei ollutkaan vain ajatuksen tasolla enää, vaan se oli konkreettista. minusta tulee isä.

auroran kanssa asiat on menneet parempaan suuntaan. hän on puhunut minulle enemmän kaikesta. hänen raskaudestaan, vauvasta ja elämästä ylipäätään. ehkä me saamme vielä ystävyytemme takaisin. ainakin toivon niin, sillä lapsen kasvattaminen yhdessä olisi hankalaa huonoissa väleissä. eikä se lapsellekaan olisi hyväksi. vaikka pystymmekin puhumaan nykyään kaikesta paremmin, on silti yksi asia mistä hän ei suostu puhumaan. ruben. joka kerta kun keskustelu menee rubeniin, hän vaihtaa puheen aihetta tai lähtee jonkun tekosyyn varjolla pois tilanteesta. en tiedä mistä se johtuu, enkä ole kysynytkään. ehkä heillä on ollut jotain riitaa, en tiedä. eikä se oikeastaan minulle edes kuulu.

viikko on mennyt nopeasti, ja olen saanut kokea uusia asioita sen aikana. isoja ja pieniä semmoisia.

maanantaina menimme auroran kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä neuvolaan. se oli aluksi hämmentävää, eikä tuntunut todelta. kuuntelimme yhdessä neuvolatädin jaarittelua kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvistä asioista, ja hetken tuntui että olinko edes oikeassa paikassa. tuntui siltä kuin en olisi kuulunut sinne. sairaalahuone tuntui vieraalta. kaikki seinillä olevat vauvajulisteet, kaikki esitteet raskaudesta, synnytyksestä ja vanhemmuudesta tuntuivat kaukaisilta. mutta kun aurora asettui selälleen sairaalasängylle ja pian sen jälkeen lapsemme näkyi tietokoneenruudulla, kaikki iskeytyi tajuntaani. olin juuri siellä missä pitikin. aluksi järkytyin, mutta pian poskillani valui onnenkyyneleet. neuvolan jälkeen kerroin jesselle innoissani kuinka näin pienen tyttöni ja kuinka onnellinen olin. kyllä, saimme tietää lapsemme sukupuolen. jesse joutui kestämään koko loppupäivän touhotustani ja selitystäni pienestä tytöstäni. en usko että häntä kuitenkaan haittasi innostukseni, sillä hänkin oli innoissaan. hän oli ehkä vielä enemmän innoissaan kuin minä, vaikka en kyllä tiedä onko se edes mahdollista. hän alkoi katsomaan heti netistä erilaisia pinnasänkyjä, rattaita ja vauvan vaatteita. se oli todella söpöä.

tiistaina kerroin äidilleni vauvan olevan tyttö. vaikka äiti ei tykkääkään aurorasta, hänkin oli innoissaan puolestani. uskon kyllä että hän ajan kanssa oppii tulemaan toimeen auroran kanssa, kunhan huomaa kuinka paljon aurora on muuttunut. ja onhan aurora kuitenkin lapseni äiti. aluksi ajattelin että äitini alkaisi hössöttämään kaikesta, ja niin hän lopulta alkoikin. mutta ei samalla tavalla kuin minä ja jesse. äiti ei ruvennut katsomaan vauvan tarvikkeita netistä, vaan hän istutti minut hänen viereensä sohvalle ja kertoi minulle tärkeitä asioita raskaudesta ja lapsen kasvatuksesta. opin todella paljon kaikkea tärkeää, jopa niin paljon että unohdin jo suurimman osan asioista. mutta yksi painui mieleeni tiukasti. kun saat ensimmäisen kerran lapsesi syliin, tunnet niin suurta rakkautta häntä kohtaan että tekisit hänen puolestaan mitä vain. haluat antaa hänelle kaiken mitä voit ja vielä enemmän. et halua epäonnistua hänen kanssaan, mutta muista, vaikka tulet tekemään virheitä hänen kanssaan, hän ei tule ikinä syyttämään sinua niistä. joten älä sinäkään syytä itseäsi. kaikki tekee virheitä, kukaan ei ole täydellinen.