else

7- huomenta

oloni tuntuu kauhealta. kaduttaa. minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan mutta olin hiljaa. olin vain hiljaa kunnes hän sai tupakkansa poltettua ja suorastaan ryntäsi ovelle, kuin lähteäkseen karkuun seuraani. meniköhän hän takaisin rubenin luokse? miksi hän edes viettää aikaansa sen ihmispaskan kanssa? seurustelevatko he? olenko kateellinen rubenille? inhottavaa myöntää, mutta taidan olla. en halua olla kateellinen hänelle, mutta jesse haluaa selkeästi tutustua häneen, ja minua hän katsoo kun ei edes tietäisi kuka olen. se sattuu. miksi en vain osaa avata suutani ja kertoa mikä tunteiden vuoristorata sisälläni pyörii. kertoa mitä tunnen. viime bileiden jälkeen kerroin hänelle tunteistani. tai no en kertonut. mutta näytin hänelle. ajattelin että niiden näyttäminen riittäisi, mutta ehkä minun pitäisi kuitenkin ryhdistäytyä ja ruveta puhumaan asioista niiden näyttämisen lisäksi. sitä varten tarvitsen kyllä enemmän alkoholia.

tupakkani on loppunut aikoja sitten joten tiputan sen tumpin terassin alle jessen tiputtaman tumpin seuraksi, otan tyhjän mukini ja lähden sisälle. kävelen keittiöön ja kaadan vodkaa mukiini. juuri kun olen lisäämässä mehua vodkan sekaan, kuulen portaiden yläpäästä naurua. käännän katseeni portaisiin ja näen jessen. hymy nousee kasvoilleni nähdessäni hänet nauramassa, mutta se hyytyy kun huomaan hänen kaulassaan kaksi fritsua ja rubenin kävelevän hänen perässään. käännän katseeni takaisin mukiin ja päätän täyttää sen loppuun vodkalla mehun sijasta. juon mukin tyhjäksi muutamalla kulauksella. kaadan uudestaan sen täyteen vodkaa ja kaadan sen kurkustani alas vielä nopeammin kuin edellisen.

löydän itseni olohuoneesta tanssimasta erittäin humalassa. oloni on kevyt joten päätän sulkea silmäni ja antaa musiikin viedä minua. tunnen hennon kosketuksen olkapäilläni ja avaan silmäni. mustahiuksinen tyttö katsoo minua harmailla silmillään. miettimättä sen enempää, otan hänen lantiosta kiinni ja vedän hänet kiinni itseeni jatkaen musiikin tahtiin heilumista. hän hivuttaa käsiään hitaasti alemmas vartalollani. kun hänen toinen kätensä pysähtyy lähelle housujeni etumusta, mietin miksi tämä ei tunnu miltään. hänen kasvonsa lähenevät omiani kunnes hän suutelee minua. jesse. tämä ei tunnu samalta kuin suuteleminen jessen kanssa. ruben. jesse ja ruben. minua alkaa taas ärsyttämään joten irtaudun suudelmasta ja kysyn tytöltä haluaako hän yläkertaan kanssani. ehkä se saisi minut unohtamaan jessen. hän ei vastaa mitään vaan ottaa kädestäni kiinni ja vetää minua kohti portaita.

päädymme ensimmäiseen huoneeseen joka tulee vastaan. laitan oven kiinni ja suutelen tyttöä kiihkeästi. kaadan hänet sängylle selälleen, mennessäni itse perässä. hän nostaa jalkansa alaselkäni päälle, vetäen minut niin lähelle että vartalomme ovat kiinni toisissaan. jesse ja ruben. olivatkohan he tällä samalla sängyllä. en pysty tähän. irtaudun suudelmasta ja sanomatta mitään lähden ovesta ulos. kävelen takaisin alakertaan keittiöön ja juon puolillaan olevan vodkapullon tyhjäksi. siitä kuitenkin seuraa todella huono olo, joten lähden vessaa kohti joka on minun tuurillani tietenkin varattu. tunnen oksennuksen jo kurkussani, joten päätän vain juosta mahdollisimman nopeasti ulos.

oksennan mahani tyhjäksi terassin kaiteen yli kunnes mahaani rupeaa polttelemaan, joten lysähdän maahan kaksin kerroin. vihaan oksentamista enemmän kuin mitään. kun näkökenttäni alkaa sumentua alkoholin takia, tekisi mieli itkeä. mutta en voi. pojat eivät itke. vain tytöt itkevät. niin leevi minulle aina sanoi.

en tiedä kuinka kauan olen maannut maassa, mutta varmasti kauan sillä en kuule enää musiikkia tai näe ihmisiä. mieleeni tulee taas jesse. haluan tietää hänestä kaiken. aivan kaiken. haluan oppia tuntemaan hänet. en ole vain kiinnostunut hänestä. olen ihastunut. haluan hänet.

"jessee" huudan viimeisillä voimillani, ennen kuin tunnen vaipuvani uneen.

herään kun pimeyden sijasta erittäin kirkas valo täyttää näkökenttäni. avaan silmät, mutta kadun sitä heti. valo on aivan liian kirkas ja päänsärkyni vain pahenee, joten luovutan ja suljen silmäni yhtä nopeasti kuin aukaisinkin ne.

"huomenta" ääni kuuluu vierestäni.

"santtu voitko vittu olla huutamatta näin aikaisin aamusta?" ärähdän.

"mitä sä äijä horiset, mä en huuda ja kello on jo kaksi päivällä" hän kuitenkin ärähtää takaisin. otan tyynyn pääni alta ja peitän sillä kasvoni. muistan eilisestä vain sen, kun näin rubenin ja jessen tulevan yläkerrasta iloisina ja sen jälkeen päädyin kaatamaan vodkaa kurkustani alas kuin vettä. aivoihini ilmestyy myös hataria muistikuvia kuinka päädyin tanssimaan olohuoneeseen jonkun tytön kanssa. sen jälkeen muistini katkeaa. en tiedä miten olen päätynyt santun vierashuoneeseen, mutta en jaksa miettiä sitä nyt. älähdän kun peitto vedetään päältäni ja kylmyys valtaa kehoni. "vittu nouse ylös, mutsi ja faija tulee ihan just kotiin joten sun pitää lähteä"

mumisen jotain noustessani istumaan. hieraisen silmiäni, ennen kuin yritän uudestaan avata niitä. valo on edelleen niin kirkas, että joudun räpyttelemään silmiäni. kun silmäni tottuvat valoon huomaan että paitani ja housuni on lattialla. katson niitä hämmentyneenä. "mitä eilen tapahtui?" kysyn santulta. toivottavasti ne ovat lattialla omasta toimestani, eikä sen tytön kenen kanssa tanssin. sehän tästä vielä puuttuisikin.

"mä näin kun sä menit yläkertaan aika läheisissä tunnelmissa jonkun tytön kanssa ja siitä ehkä minuutin päästä olit juomassa keittiössä vodkaa. sitten sä juoksit suoraan ulos sanomatta sanaakaan. saitko rukkaset?"

"miten mä sitten tänne päädyin nukkumaan?" ohitan santun kysymyksen kokonaan koska en tosiaankaan muista mitä tapahtui. olen kuitenkin helpottunut että en jäänyt huoneeseen, eikä sen tytön kanssa tapahtunut mitään. kävin varmaankin välissä vain haukkaamassa happea ja sen jälkeen tulin yläkertaan nukkumaan. ehkä ilta ei päättynytkään kauhean nolosti osaltani.

"kun suurinosa porukasta oli jo lähtenyt koteihisa, mä kuulin kun sä huusit jessen nimeä terassilla ja kun mä tulin sun luokse niin sä olit jo sammunut. me kannettiin sut rubenin kanssa yläkertaan ja mä otin sulta vaatteet pois että sun olisi kivempi nukkua" santtu naurahtaa. "mikä tämä jessen huutamis juttu muuten oli?" hän kysyy ja katsoo minua virne huulillaan.

huusin jesseä? santtu ja ruben kantoivat minut yläkertaan? mutta.. sehän tarkoittaa että jessekin oli varmasti täällä silloin kun huusin häntä. taisin sittenkin nolata itseni. ei helvetti. mitäköhän hän minusta nyt ajattelee? tai no eihän sillä ole väliä, kun hän on sen rubenin kanssa. mitä minä itseäni huijaan? totta kai sillä on väliä mitä hän minusta ajattelee. haluan että hän ei vihaa minua, vaan unohtaa sen hemmetin rubenin ja nauraa minun jutuilleni. olen varmasti hauskempi kuin ruben. ei. tiedän että olen. ja varmasti muutenkin mukavampaa seuraa.

"huhuu, kuulitko sä?" santtu huhuilee ja heiluttaa kättänsä naamani edessä.

"aa joo sori, en tiedä itsekään" vastaan ja naurahdan hermostuneesti. en halua kertoa santulle, että olen ihastunut jesseen ja että join liikaa mustasukkaisuuspäissäni. en vielä. mutta ehkä joskus olen saanut kerättyä rohkeutta tarpeeksi.

nousen sängyltä vähin äänin ja puen vaatteeni päälle. heilautan kättäni santulle eteisestä kun olen saanut kengät jalkaan ja suuntaan kohti kotia.