else

30- ei ne sua syö

katson vieressäni makaavaa poikaa hymyillen. sormemme ovat lomittain ja jalkamme ovat kietoutuneet yhteen. vielä vähän aikaa sitten läheisyys tuntui turhalta ja annoin sitä vain miellyttääkseni muita. se tuntui epämukavalta kun joku takertui minuun ja halusi olla lähelläni. pienet halitkin saivat oloni ahdistuneeksi. jessen läheisyys tuntuu kuitenkin aivan eriltä. vatsaani tulee perhosia pienestäkin hipaisusta, enkä saa hänen kosketuksistaan ikinä tarpeekseni. haluan aina vain lisää ja lisää. yllätyksekseni minusta on kuoriutunut erityisen hellyydenkipeä jessen seurassa. jos joku olisi vielä muutama kuukausi sitten sanonut että tulen rakastamaan sitä tunnetta kun joku on aivan kiinni minussa ja että maailmani kirkastuisi vain pienestäkin hipaisusta, olisin nauranut sille päin naamaa. silloin en vielä tiennyt miltä aito ihastuminen tuntuu. olen onnellinen että nyt tiedän.

en voi uskoa mitä juuri tapahtui. harrastin juuri seksiä ensimmäistä kertaa ikinä pojan kanssa, ja se oli täydellistä jokaisella mahdollisella tavalla. mukana oli aitoja tunteita, joten se oli ennemminkin rakastelua eikä vain seksiä. välillämme oleva luottamus kasvoi niin suureksi kun se vain on mahdollista. rakastin nähdä jessen nauttivan ja parasta oli, että vihdoin koin toisen nautinnon tärkeämmäksi kuin omani. rakastin nähdä hänen silmien painuvan kiinni ja kuulla hänen voihkivan nautinnosta. nautinnosta jonka minä tuotin hänelle. säikähdin aluksi kun näin jesseen sattuvan, mutta hän sai vakuutettua minulle että kipu loppuu kyllä. ja niinhän siinä kävikin. kivun tilalle tuli nautinto ja vasta silloin minäkin pystyin rentoutumaan ja nauttimaan täysin.

"mitä sä tuijotat?" jesse naurahtaa ja vetää minut maanpinnalle ajatuksistani.

"sä olet vaan niin kaunis" vastaan ja painan pusun jessen otsalle. jesse on kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin, ja mietin monesti että mitä olen tehnyt ansaitakseni hänet elämääni. hän on viisas, empaattinen, hauska, sydämellinen ja positiivinen ihminen. toisin kuin minä. pärjään koulussa huonosti, minulla on ongelmia itseni kanssa, tulen rikkinäisestä perheestä, minulla on luottamusongelmia ja en voisi kuvailla itseäni ikinä positiiviseksi. en minä erityisen negatiivinen ole, mutta en positiivinenkaan.

tai en ainakaan ollut ennen. tavattuani jessen, minun elämänasenteeni on muuttunut. kyllä minä nykyään taidan olla hitusen verran positiivisempi ihminen. minulla ei ole tarvetta purkaa omaa pahaa oloani vittuilemalla ihmisille jotka eivät ole tehneet minulle mitään, en hukuta enää murheitani alkoholiin ja kaikkein tärkeimpänä, olen oppinut hyväksymään itseni. olen oppinut hyväksymään sen, että olen ihan tavallinen ihminen, enkä tarvitse muiden hyväksyntää. saan elää omaa elämääni juuri niin kuin haluan ja tehdä itse omat päätökseni. saan olla juuri sellainen kuin haluan, eikä kenelläkään saa olla sanomista siihen. jos tykkään pojista niin hemmetti minä tykkään niistä, se ei kuulu kenellekään muulle. en vaan voi enää elää elämääni toisten ehdoilla ja olla onneton. nyt kun olen saanut kokea jessen kanssa onnen jollaista en ole koskaan aikaisemmin kokenut, en halua päästää siitä irti. haluan pitää siitä kiinni kynsin hampain.

liikahdan hieman eteenpäin ja otan jessen halaukseen. "mennäänkö suihkuun?" kysyn.

"ei vielä" hän vastaa ja takertuu minuun kuin koala.

"me ollaan maattu tässä jo varmaan tunti" naurahdan. olemme halailleet jo vaikka kuinka kauan ja juteltu kaikesta. vaikka tämä onkin ihanaa, minulla alkaa olla jo hieman nälkä ja haluaisin käydä suihkussa, koska oloni on tahmea urheilusuorituksemme jälkeen.

"no okei" hän kuitenkin suostuu, mutta yrittää näyttää mahdollisimman loukkaantuneelta mutristaen huuliaan.

"olet söpö" naurahdan ja annan hänelle pusun, jonka jälkeen hän ei pysty pitämään totista ilmettään kasvoillaan vaan hänenkin suupielet kaartuvat hymyyn.