else

43- ulkonäkö voi pettää

"huomenta"

"huomenta" jesse vastaa availlen unisena silmiään. suukotan pienesti hänen otsaa, edelleen silittäen hänen sekaisin olevia hiuksiaan. heräsin jo vähän yli kymmenen minuuttia sitten ärsyttävään herätyskellooni, ja yllätyin kuinka jesse ei herännyt siihen. hän ilmeisesti on erittäin väsynyt, sillä yleensä kouluaamuisin hän on ylhäällä sängystä suunnilleen samalla sekunnilla kun herätys soi. päätin kuitenkin antaa hänen nukkua vielä hetkisen, ei meillä niin kiire olisi. muutenkin, hän näytti niin suloiselta tuhistessaan rintakehäni päällä, että en raaskinut herättää häntä. "paljon kello on?" hän kysyy ja hieroo silmiään.

"ei se ole kuin vasta puoli kahdeksan" vastaan.

"hitto" hän älähtää ja nousee sängystä vaatekaapilleni. "vasta puoli kahdeksan?" hän kysyy säikähtäen. "koulu alkaa jo puolen tunnin päästä. miksi sä et herättänyt mua?"

"älä huoli, ihan hyvin me keretään. ja en halunnut herättää kun olit niin söpö" virnistän.

"älä viitsi. mä lainaan sulta vaatteita" hän ilmoittaa ja alkaa kaivamaan vaatekaappiani odottamatta vastausta. tosin ei hän minulta lupaa tarvitsekaan. hän lainaa usein vaatteitani, eniten huppareitani, ja rakastan kuinka söpöltä hän näyttää ne päällään.

pian hänellä onkin päällään minun beige huppari ja mustat college housut. sitten hän katoaa huoneestani ja tulee pian takaisin hammasharja suussaan. "ylös sieltä laiskamato" hän huudahtaa kun huomaa minun edelleen makoilevan sängyssä.

"joo joo iskä" virnistän ja kaivan itsekin vaatekaappiani. tämän päivän asuksi valikoitui minullekin mustat college housut ja huppari. tosin minun hupparini on tummanvihreä.

jesse ottaa hupparini kauluksestani kiinni ja kirjaimellisesti raahaa minut vessaan. naurahdan kun huomaan jessen laittaneen hammasharjaani valmiiksi hammastahnaa, mutta hänen mulkaistessaan minua päädyn kohtalooni ja rupean kiltisti harjaamaan hampaitani.

hän taisi oikeasti suuttua kun en herättänyt häntä kellon soidessa. tai sitten hän on vain huonolla tuulella. en kyllä usko, en ole kertaakaan nähnyt hänen heräävän huonolla tuulella, ja olen kuitenkin herännyt jo todella monena aamuna hänen vierestään. nytkin hän oli meillä koko viikonlopun ajan, sillä ei kuulemma jaksanut mennä kotiin kuuntelemaan sisarustensa tappelua. ja kyllähän sen ymmärtää. itsekin valitsisin mieluummin yöpymispaikaksi paikan jossa lapsia on vain kolme, kuin paikan jossa niitä on seitsemän. en edelleenkään ole tottunut jessen kodin aamuisiin kolisteluihin ja elämän ääniin, jonka takia olemmekin jessen kanssa useammin minun kotonani. herään jessen luona joka aamu seitsemältä, kun hänen sisarukset heräävät. olenhan minä kotonakin tottunut ääniin, mutta omat sisarukseni eivät herää ihan niin aikaisin viikonloppuisin, eikä heistä muutenkaan lähde ihan niin paljoa ääntä.

"mä menen tekemään aamupalaa" jesse ilmoittaa kun on saanut hampaat pestyä. en kerkeä edes vastaamaan mitään, kun hän onkin jo kadonnut vessasta. hän siis oikeasti on suuttunut minulle, tai vähintäänkin ärsyyntynyt.

keittiöön saapuessani huomaan jessen tehneen meille molemmille leivät, joiden päällä on juustoa ja kurkkua. leipien vieressä on päärynäjugurtit ja lusikat. käännän katseeni jesseen, joka odottaa kahvin tippumista keittiön nurkalla olevan kahvinkeittimen edessä ja selaa puhelintaan. kävelen hänen taakseen ja vedän hänen selkänsä rintaani vasten. tiedän että jesse rakastaa kun häntä halaa takaapäin, joten käytän sitä hyväksi sovinnon saavuttamista varten.

"anteeksi" pyydän ja lasken leukani hänen olkapäälleen lepäämään. "kyllä mun olisi pitänyt tajuta herättää sut. mä tiedän että aikaisin oleminen koululla on sulle tärkeää"