else

11- the notebook

rubenin näkökulma

kun juttelimme tänään aamulla jessen kanssa, hän lupasi laittaa viestiä kun kerkeää nähdä minua. kello on jo viisi, eikä hänestä ole vieläkään kuulunut mitään. ehkä hänen opettajansa on antanut hänelle niin paljon läksyjä että hän on vieläkin niiden kimpussa. rakastan sitä että jesse panostaa kouluun yhtä paljon kuin minä. meillä on todella paljon yhteistä, joten sopisimme hyvin yhteen. vihaamme koulusta myöhästymistä, haluamme tehdä kaikki annetut tehtävät ajallaan ja huolellisesti, rakastamme eläimiä, etenkin koiria ja tykkäämme bileistä joissa ei ole liikaa ihmisiä.

olen jo muutaman päivän ajan halunnut kysyä häntä poikaystäväkseni, mutta oikeaa hetkeä ei ole vielä tullut. haluan tehdä sen jotenkin romanttisesti ja panostaa siihen, sillä haluan näyttää hänelle kuinka tärkeä hän on minulle. ei kuitenkaan mitään liian romanttista, vaan jotain pientä.

vedän takin hupun päähäni avatessa ulko-oven. ulkona sataa kaatamalla vettä, mutta nyt on juuri oikea aika toteuttaa suunnitelmani. olen miettinyt sen toteuttamista jo pitkään, ja nyt kun vihdoin olen saanut tarpeeksi rohkeutta toteuttaakseni sen, olen iloisempi kuin koskaan. toivon vain että jesse pitää siitä ja suostuu poikaystäväkseni. en ole tavannut aiemmin yhtä kilttiä ja ymmärtäväistä ihmistä. hän ei tuominnut minua kun kerroin, että tiesin auroralla olevan poikaystävä, mutta en välittänyt siitä sillä olin liian ihastunut häneen. hän ymmärsi että ihastuneena tekisin mitä vain, välittämättä kolmansien osapuolien tunteista. kerroin myös että lopulta selvisi, että aurora käytti minua vain hyväksi saadakseen minulta seksiä. minulle kun aurora vakuutti, että on ihastunut minuun ja jättää eliaksen vuokseni heti kun siihen tulee hyvä tilaisuus.

onneksi tajusin että hän ei missään vaiheessa oikeasti ollut jättämässä eliasta ja että hän vai käytti minua ja kehoani. olen päässyt hänestä täysin yli ja nyt minulla on jo uudet suunnitelmat tulevaisuuden varalle. ja niihin kuuluu jesse ja hänen onnellisuuden takaaminen.

vaatteeni ovat litimärät kun viimein astun kaupan ovesta sisään. tiedän että tulen kipeäksi, mutta tämä on sen arvoista. kävelen suoraan kukkahyllylle. muistan kun jesse kertoi minulle muutama päivä sitten, että hän rakastaa tummanpunaisia ruusuja, joten valitsen hyllyltä ison kimpun niitä. suuntaan askeleeni kohti suklaahyllyä, laskien samalla ruusuja. kaksikymmentä. toivottavasti niitä ei ole jessen mielestä liikaa. tai liian vähän. valitsen hyllyltä tavallisen fazerin sinisen, sillä uskon jessen pitävän siitä.

laitan hupun takaisin päähäni kun astun ovesta ulos sateeseen. seuraavaksi päämääränäni on läheinen puisto. tarvitsen raitista ilmaa, ennen kuin lähden takaisin kotiin valmistelemaan paikkoja. voisin myös samalla tarkistaa, että pystyykö jessen lempielokuvan katsoa netflixistä vai pitääkö minun vuokrata elokuva jostain. the notebook. itse en ole sitä nähnyt, mutta jessen pidettyä pitkän ylistyspuheen kyseisestä elokuvasta, tiedän sen olevan hyvä. meillä on nimittäin sama maku mitä elokuviin tulee.

meinaan kompastua ja katsoessani alas jalkoihini, huomaan että vasemman kenkäni nauhat on avautunut. lasken ostoskassini maahan ja kyykistyn sitomaan nauhoja takaisin rusetille. kuulen tuttua naurua ja nostan katseeni eteenpäin. jesse ja elias kävelevät minua kohti, joten nousen ylös ja sidon ostoskassin kahvat solmulle, sillä yllätykseni menisi pilalle jos jesse näkisi mitä kassissa on.

he ovat jo todella lähellä, eikä jesse ole vieläkään huomannut minua. hän katsoo eliasta samalla kun he molemmat nauravat äänekkäästi jollekin eliaksen juuri sanomalle asialle. minusta tuntuu että en ole ikinä kuullut jessen nauravan seurassani tuolla tavalla. miksi elias saa hänet nauramaan noin aidosti? miksi hän edes on eliaksen kanssa? en tiennyt että he ovat kavereita. vai valehteliko jesse siitä ettei heidän välillä ole ollut mitään? pitäisikö minun huolestua? jesse on minun, ei eliaksen.

"moi jesse" sanon yrittäen piilottaa vihani, kun he ovat melkein kohdallani. kun jesse huomaa minut, hänen naurunsa loppuu kuin seinään ja hän katsoo minua hämmentyneenä.

"moi" hän mumisee vastaukseksi ja katsoo minua, kunnes siirtää katseensa takaisin eliakseen. päädyn itsekin vilkaisemaan eliasta ja huomaan että hän tuijottaa minua niin kuin olisin tappanut kokonaisen kylän ihmisiä. tiedän että ansaitsen hänen inhonsa minua kohtaan, mutta se tuntuu jo ikuisuudelta kun hän jätti auroran. muutenkin hän näyttää päässeen yli heidän erosta.

"voidaanko nähdä tänään illemmalla, vaikka kahden tunnin päästä mun luona?" kysyn ja toivon, että hänellä ei ole aikomuksena viettää koko loppupäivää eliaksen kanssa.

"jooh" hän vastaa hieman hermostuneena. otan muutaman askeleen eteenpäin antaakseni jesselle pusun, mutta viime hetkellä hän kääntää kasvojansa sen verran, että huuleni osuvat hänen poskelleen, huulien sijasta.

"nähdään" jesse vain sanoo nopeasti, ennen kuin tarttuu eliaksen takin hihasta ja he lähtevät kävelemään pois. miksi hän oli noin hiljainen ja miksi hän ei antanut minun antaa hänelle pusua? johtuuko se siitä helvetin eliaksesta? olen varma että heidän välillään on joskus ollut jotain. onkohan vieläkin? toivottavasti ei. olen niin ihastunut jesseen, että en kestäisi jos hän lopettaisi meidän jutun. en edes antaisi niin tapahtua. tiedän, olen ihan idiootti kun olen kiihtynyt häneen niin paljon niin lyhyessä ajassa. mutta se on totta, hän on minulle aivan liian tärkeä. en voi menettää häntä. en aio tämän pilata suunnitelmiani, aion saada jessen poikaystäväkseni. hän kuuluu minulle, ei kenellekään muulle.

huoneeni on nyt täydellinen jesseä varten. saavuin kotiin hetki sitten vietettyäni hetken aikaa puistossa, ja olen saanut huoneeni jo melkein valmiiksi. laitoin televisioon valmiiksi the notebookin odottamaan, joka onneksi löytyi netflixistä. viritin television taakse punaiset led-valot ja laitoin ympäri huonetta vaniljan tuoksuisia tuoksukynttilöitä. halusin myös sängystäni mukavamman paikan loikoilemista varten, joten etsin ympäri taloamme lisää tyynyjä ja peittoja. löysin myös vaatehuoneesta ison pörröisen viltin, jonka alle voisimme yhdessä kaivautua.

katson huonettani hetken ihaillen, kunnes lähden keittiöön hakemaan meille jotain syötävää, sillä totta kai leffailtaan kuuluu myös jotain hyvää syötävää. pilkon isoon kulhoon omenoita, päärynöitä, kiivejä ja vesimelonia. otan meille myös sipsejä ja teen ranch-dipin. laitavan syötävät tarjottimelle ja vien ne huoneeseeni.

otan ruusukimpun pöydältä ja laitan sen sängyn alle. päätän ottaa mallia elokuvista, sillä kaikissa romanttisissa elokuvissa ihmiset aina kaivavat kukkakimppuja ihan yhtäkkiä ihan oudoista paikoista. tai no siis yleensähän ne vetäisevät kimpun vain selkänsä takaa, mutta olen nähnyt myös yhden elokuvan missä mies otti kukkakimpun vaatekaapista, ja antoi sen naiselle joka näytti melkeinpä halkeavan onnesta. mielestäni se oli todella söpöä. toivon että jesse ei kuitenkaan katso minua kuin hullua sitten kun vetäisen ruusukimpun sängyn alta ja kysyn sen tärkeän kysymyksen, jonka kysymistä olen odottanut jo aivan liian kauan.

nyt on kaikki valmista, enää puuttuu jesse.