else

31- urpoja

jessen näkökulma

seuraan eliasta olohuoneeseen, jossa hän istahtaa täynnä ihmisiä olevan sohvan viimeiselle tyhjälle kohdalle. sohva on täynnä eliaksen kavereita ja jään seisomaan kiusallisesti kaikkien heidän eteen. heidän äskeinen keskustelu loppui kuin seinään saavuttuamme ja tunnen kaikkien mittailevan minua katseillaan. elias katsoo ympärilleen ja oloni alkaa tuntua todella tyhmältä seisoskellessani kaikkien edessä.

elias kertoi kavereidensa olevan rentoja ja hauskoja. hän vakuutti minulle että tykkäisin heistä varmasti, mutta juuri nyt minun tekisi mieli vain juosta karkuun. toivon että edes joku sanoisi jotain, ettei tarvitsisi olla tässä kiusallisessa hiljaisuudessa. jos olisin yhtään rohkeampi niin esittelisin itseni, mutta minusta tuntuu että jos nyt avaisin suuni, änkyttäisin varmaan niin paljon että kukaan ei saisi puheestani mitään selvää. ja juuri nyt en haluaisi nolata itseäni, koska eliaksen kavereihin tutustuminen on meille molemmille, eliakselle ja minulle tärkeää. onneksi elias päättää avata suunsa ja pelastaa tilanteen.

"jesse nämä idiootit mun ympärillä on aku, jere, viljami, vp ja tatu" elias esittelee hänen kaverinsa ja jokainen heilauttaa minulle kättään pienesti kuullessaan oman nimensä. "ja toi tuolla on joonas" hän jatkaa osoittaen olohuoneen toiselle puolelle, missä joku blondi työntää kieltänsä eliaksen kaverin kurkkuun. kasvoilleni nousee automaattisesti jotain irvistyksen kaltaista. käännän katseeni takaisin sohvalla istuviin eliaksen kavereihin ja esittelen vielä itseni hieman takellellen, vaikka uskon että he tietävät jo nimeni.

"tule tänne sieltä" elias sanoo minulle ja taputtaa toisella kädellä reittään.

kävelen muutaman askeleen eliaksen eteen ja olen istumassa rauhallisesti hänen syliinsä, mutta hän ottaa lantiostani kiinni ja vetää minut syliinsä niin että kädessäni olevasta tölkistä tippuu kaljaa lattialle. "auh" irvistän, vaikka yritin pitää suuni kiinni.

"on tainnu meidän elias saada" vp virnuilee. minua suorastaan vituttaa tuommoiset lapselliset heitot, mutta päätän olla sanomatta kuitenkaan mitään. kuulen kuinka elias vain naurahtaa takanani. onneksi hänkään ei sanonut mitään. toivon suuresti että he jättävät tämän asian tähän ja vaihtavat puheen aihetta.

"et sentään bottomiksi ruvennut" tatu kuitenkin naurahtaa, aikeena selkeästi jatkaa tätä täysin turhaa keskustelua joka ei heille edes millään tavalla kuulu.

"me tatun kanssa mietittiinkin jo että kumpikohan teistä on päällä ja sitä rataa" aku komppaa tatua.

"voi vittu nyt" tuhahdan ja siirrän eliaksen käden pois sylistäni jotta voin nousta ylös. likööri nousi päähäni nopeammin ja enemmän kuin osasin odottaa, joten kompuroin yhden askeleen taaksepäin kunnes löydän tasapainon. suuntaan kohti eteistä mennäkseni tupakalle.

"onko sillä menkat?" kuulen vielä jonkun heistä kysyvän.

menkat? ei yhtään parempaa sitten keksinyt. helvetin lapsellista.

ajattelin että nämä bileet olisi ollut kivat. en osannut odottaa että eliaksen kaverit olisivat joitain keskenkasvuisia kakaroita joita kiinnostaa toisten seksielämä enemmän kuin heidän omansa. ehkä se on vain heidän huumoria, mutta minua ei naurata. en tykkää siitä että minun elämäni intiimeimmälle kokemukselle naureskellaan porukalla. se mitä tapahtui, kuuluu vain minun ja eliaksen välille. ei kenellekään muulle. etsin kenkäni miljoonien muiden seasta ja laitan päälleni eliaksen takin. juuri nyt tarvitsen vitutus tupakan ja oma askini jäi kotiin, joten otan sitten eliakselta.

astun ulos terasille ja vedän takin vetoketjun kiinni. takista tulvii nenääni eliaksen ominaistuoksu ja minun tekisi mieli repiä takki palasiksi. sinne hän jäi varmaan kertomaan jokaisen yksityiskohdan elämäni parhaimmista hetkistä. hänkin vain nauroi muiden jutuille vaikka tietää kuinka yksityinen ja tärkeä hetki se oli elämässäni.