else

12- bileet

jessen näkökulma

"miksi sä suostuit menemään sen luokse?" elias kysyy pettynyt ilme kasvoillaan.

"mähän kerroin sulle jo. mä haluan olla sun kanssa, joten mä aion lopettaa mun ja rubenin jutun" kerron hänelle jo kolmatta kertaa.

hän katsoo minua hetken hiljaa epäilevästi, kunnes avaa suunsa pistääkseen sen taas kiinni. hetken auottuaan suuta kuin kala kuivalla maalla, hän saa vihdoin asiansa kysyttyä. "oletko sä ihan varma että sä haluat oikeasti olla mun kanssa?" huokaisen syvään, elias on niin söpö kun hän on epävarma. tai siis eihän siinä tietenkään mitään kivaa ole jos joku on epävarma, mutta se on suloista kuinka hän haluaa varmistaa minulta monta kertaa, että haluan varmasti olla hänen kanssaan. ja joka kerta kun hän kysyy siitä, vastaukseni on sama.

"kyllä" sanon hymyillen ja painan huuleni hänen huulilleen hentoon suudelmaan. elias kuitenkin vetäytyy suudelmasta nopeasti ja ottaa askeleen kauemmas minusta. katson häntä ihmeissäni kun hän vetää sormensa hiustensa läpi hermostuneen oloisena.

"sori mä en ole vielä valmis tuommoisiin julkisilla paikoilla" hän sanoo melkein kuiskaten. ymmärrän häntä täysin. kun aloin seurustelemaan yläasteen puolivälissä ensimmäistä kertaa pojan kanssa, minua pelotti mitä ihmiset sanoisivat. en suostunut kertomaan meistä kenellekään, joten lopulta meidän juttumme päättyi. olin silloin ihan rikki ja mietin, että miksi hän ei ymmärtänyt minua ja pelkojani. nyt kun jälkeenpäin mietin, se oli hyvä juttu että erosimme. tulin kaapista kunnolla vasta lukion ensimmäisellä luokalla, joten ei olisi ollut hänelle reilua salailla suhdettamme niin kauaa. onneksi nykyään olen sujut itseni kanssa, enkä välitä muiden ihmisten mielipiteistä.

"se on ihan okei" kerron hymyillen ja huomaan kun hän katsoo minua yllättyneesti. hetken hän vain tuijottaa minua kunnes huokaisee syvään.

"olin ihan varma, että sä suuttuisit mulle ja menisit takaisin rubenin luokse, se on kuitenkin valmis hellyydenosoituksiin julkisilla paikoilla"

"elias en mä voi suuttua sulle siitä. mä olen itse ollut ihan samassa tilanteessa, joten mä ymmärrän sua hyvin" kerron hänelle hymyillen.

"mennäänkö takaisin meille?" hän kysyy posket punaisina ja hymyillen todella leveästi. nyökkään ja lähdemme kävelemään.

saavun rubenin luokse ja koputan oveen epävarmana. minua ahdistaa lopettaa juttumme, koska minua pelottaa että ruben suuttuu, eikä halua olla kanssani enää missään tekemisissä. valehtelin hänelle, että minun ja eliaksen välillä ei ole tapahtunut ikinä mitään. hän kuitenkin tulee lopulta huomaamaan, että tykkään eliaksesta ja haluan olla hänen kanssaan, kunhan hän on valmis olemaan kanssani yhdessä julkisesti.

mutta haluaako elias edes seurustella kanssani? hän ei ole ikinä sanonut minulle että haluaisi. hän kertoi minulle vain että tykkää minusta, mutta onko hän ikinä valmis seurustelemaan kanssani julkisesti? ruben kuitenkin haluaa avoimesti näyttää, että haluaa olla kanssani, sillä tiedän että hän ei välitä muiden mielipiteistä, toisin kuin elias. onneksi yliajatteluni ja epäröimiseni keskeytyy kun ruben avaa oven hymyillen.

"hei" hän sanoo, ennen kuin vetää minut lämpimään halaukseen. halaan häntä takaisin, mutta irrottaudun hänestä kuitenkin nopeasti. anteeksi ruben, en halua jatkaa tätä meidän juttuamme, mitä tämä nyt ikinä onkaan. minulla ei ole tunteita sinua kohtaan. minun pitää vain sanoa se. ei se niin vaikeaa ole.

"meidän pitäisi puhua" totean vähän turhan kylmästi ja rubenin hymy hyytyy.

"okei, mistä?"

"meistä, mä en-" kerkeän sanomaan, kunnes ruben keskeyttää minut.