else

2- pullonpyöritystä

istun sohvalla minun kaveriporukan kanssa. koulussa me usein hölmöillään ja tehdään kaikkea tyhmää, joten meidän porukka tunnetaan apinajenginä, niin opettajien kuin muidenkin oppilaiden keskuudessa. meidän hölmöily on kyllä aika typerää kun kuitenkin lukioikäisiä jo ollaan, mutta jotenkin se on vaan jäänyt. me ei varmaan vaan osata kasvaa henkisesti, vaikka kuinka yritettäisiin. meidän porukkaan kuuluu tatu, santtu, aku, viljami, veljekset jere ja joonas sekä vp, oikealta nimeltään veli-pekka.

santtu on mulle ehkä kaikkein läheisin meidän porukasta. hänen kanssa tulee vietettyä eniten aikaa vapaa-ajalla. oikeastaan me hengataan koko porukalla tosi harvoin, aikalailla vain koulussa ja bileissä. santtu oli myös ensimmäinen henkilö johon tutustuin muutettuani tänne. jotenkin hänelle voi aina puhua mistä vaan, hän aina kuuntelee ja yrittää parhaansa mukaan auttaa. jotenkin santun kanssa voi raapaista pintaa syvemmälle, eikä tarvitse velloa vain niissä pinnallisissa aiheissa.

viljami on se meidän porukan rauhallisin ja hiljaisin tyyppi. hän ei kauheasti aloita keskusteluita, mutta jos hän on energisellä tuulella ja ilmoille ponnahtaa häntä kiinnostava puheenaihe, niin hänen suuta ei meinaa enää saada kiinni. hänelle hyvät arvosanat on tärkeitä, joten hän jaksaa panostaa kouluun enemmän kun me muut.

tatu, aku ja vp taas on ne meiän porukan kaikkein villeimmät ja ne fuckboyt. niiden suita ei saa kiinni edes jesarilla, he ovat aina äänessä. he rakastaa bilettää ja raahaakin meidän porukan melkein joka viikonloppu joihinkin bileisiin, ellei itse järjestä niitä. heillä vaihtuu mimmit yhtä usein kun sukat, vp:llä kaikkein eniten. vp ei myöskään jätä kuuluttamatta jokaisten bileiden jälkeen kuinka hänellä taas kävi flaksi.

jere ja joonas. mistä sitä ees aloittaisi. heidän vanhemmat kuoli autokolarissa yhdeksän vuotta sitten, jeren ollessa 9 ja joonaksen ollessa 10. sen jälkeen he ovat olleet kolmessa eri sijaisperheessä ja kuudessa eri laitoksessa. nyt he asuvat kahdestaan rivitalokolmiossa syksysaaren keskustassa. kaikista suomen kaupungeista he valitsi just syksysaaren.. mutta kakista vastoinkäymisistä huolimatta he ovat saanut elämänsä järjestykseen ja heillä on kaikki hyvin. he ovat niin samannäköisiä, että kaikki luulee aina ensitapaamisella niiden olevan kaksosia, minä mukaan lukien. molemmilla niillä on tummanruskeat silmät ja suklaanruskeat hiukset. nyt kun olen niiden pärstöjä tuijotellut melkein vuoden, huomaan että oikeasti he ovat todella erinäköisiä.

"mikä meno?" vp kysyy ja istahtaa viereeni auroran olohuoneen sohvalle.

katselen ympärilleni nähdäkseni että olohuone on täynnä porukkaa, hyvä kun ihmiset mahtuvat edes tanssia kaiken tungoksen keskellä. takapihallekin on levittäytynyt ihmisiä, osa on mennyt uima-altaaseen uimaan, osa juoruilee tupakkaringissä ja osa nauttii muuten vaan kesäillasta. siirrän katseeni keittiöön ja tunnistan muutaman meidän lukiossa opiskelevan tyypin.

katseeni pysähtyy huppupäiseen poikaan joka nojailee pöytätasoon yksin vähän kauempana muista. hänellä on päällä mustat farkut ja iso musta huppari. hupparin hupun alta työntyy oranssit, pehmeän näköiset kiharat hiukset. kiharapää huomaa tuijotukseni ja virnistää minulle söpösti. en muista ikinä aikaisemmin nähneeni häntä.

käännän posket punaisena katseeni vieressä istuvaan vp:seen ja nyökkään muutaman kerran pienesti. "ihan jees, täällä on vaan aika paljon porukkaa"

"no niin on. mutta näätkö noi kaks mimmii tuolla nurkassa-" vp nyökäyttää päätään nurkkaa kohden "viivi ja senja, ne on tuijotellut mua koko illan taukoomatta. mitä mieltä oot, pitäskö mennä kysäsee haluisko ne pitää vähän hauskaa kolmestaan?" vp virnistää ja katsoo mua kysyvästi. naurahdan hieman ajatukselle että vp kysyy minulta tommoista.

"kyllähän me molemmat tiedetään että kyllä sun kannattaisi, pidä hauskaa" vinkkaan vp:lle silmää ennen kuin hän nousee ylös sohvalta ja lähtee kohti kyseisiä tyttöjä, viiviä ja senjaa kohti.