else

32- enneuni

jessen näkökulma

herään eliaksen kovaääniseen kuorsaukseen, mikä saa jo valmiiksi pahan päänsärkyni pahenemaan entisestään. minua väsyttää vieläkin, joten yritän tahdonvoimalla saada kuuloaistini katoamaan ja saada vielä nukutuksi. tunnen kuitenkin mahalaukkuni sisällön puskevan ylös kurkkuani pitkin, joten nousen sängystä vauhdilla ja juoksen vessaan. avaan vessanpöntön kannen ja polvistun pöntön eteen juuri sopivasti, kun eiliset ruoat ja juomat tulevat ulos vauhdilla.

kun vihdoinkin oloni tuntuu paremmalta, suljen pöntön kannen ja vedän vessan. oksentaminen sai oloni vielä huonommaksi ja päätäni särkee edelleen, mutta oloni on aivan liian heikko hakeakseni särkylääkkeen. laskeudun turhautuneena vessan matolle kyljelleni ja kiitän jotain ylempiä voimia siitä, että lattiassa on lattialämmitys. en todellakaan jaksaisi vielä raahautua takaisin eliaksen huoneeseen.

eilinen ilta oli mahtava. sain tutustua eliaksen kavereihin, joista kerkesi tulla jo minunkin kavereita. joimme, pidimme hauskaa ja tanssimme. toki tämän aamun olon perusteella juomisen olisi voinut jättää vähemmälle, mutta nyt sitä on jo vähän liian myöhäistä ruveta miettimään järkevästi. muistan kuinka tanssimme eliaksen kanssa keskellä olohuonetta hitaita, kun kaikki muut olivat kerääntyneet olohuoneen nurkkiin jo väsyneinä tanssimisesta. elias katsoi minua niin rakastavalla ilmeellä, välittämättä muiden katseista, että meinasin pyörtyä. hän on päässyt niin pitkälle. vielä vähän aikaa sitten hän oli niin peloissaan mitä muut ajattelisivat hänestä jos tietäisivät hänen olevan homo, ja nyt häntä ei kiinnosta muiden mielipiteet enää yhtään. olen niin onnellinen että hän vihdoin uskaltaa olla oma itsensä. en osaa sanoin kuvailla kuinka ylpeä olen hänestä. minun olisi tehnyt mieli vain huutaa että hän on minun poikaystäväni, mutta en halunnut pilata romanttista hetkeämme ja uskon, että kaikki huoneessa olevat kyllä tajusivat että emme ole vain kavereita.

muistissani on useita aukkoja loppuillasta, mutta muistan kuinka elias kietoi kätensä ympärilleni nukkumaan mennessä. "hyvää yötä enkeli. tiedätkö mä taidan olla rakastumassa suhun" sanoiko hän sen oikeasti? en tiedä. ehkä muistan vain omiani? olin silloin niin väsynyt että ehkä kuulin vain jotain väärin? tai sitten se oli vain unta? oli mitä oli, en halua ottaa asiaa puheeksi. jos hän oikeasti sanoikin sen, en usko että hän tarkoitti sitä. hän ei ole sanonut mitään vastaavaa aikaisemmin joten ehkä hän vain selitti kännissä omiaan eikä tarkoittanut sanojaan. enkä halua nolata itseäni hänen edessään odottamalla hänen tunteiden olevan jo niin valtavia minua kohtaan. ja jos hän sanoikin sen, niin mieluummin kuulisin sen hänen suustaan silloin kun hän ei olisi juonut.

entä minun tunteeni häntä kohtaan? vaikka olemme kokeneet paljon yhdessä ja hänestä paljastuu kokoajan uusia ihania puolia, ei tunteeni ole siltikään vielä rakkautta. enemmänkin todella vahvaa ihastusta ja kiintymystä. haluan oppia tuntemaan hänet läpikotaisin ennen kuin uskallan antaa itselleni mahdollisuuden rakastua. haluan tietää hänestä kaiken, jokaisen pienenkin yksityiskohdan. olisiko edes mahdollista rakastua näin lyhyessä ajassa? ehkä, mutta minä en pystyisi. ehkä joku toinen voisikin.

tunnen kuinka väsymys iskee minuun ja suljen silmäni. matto ei ehkä ole pehmein nukkumispaikka, mutta väsymys ei anna periksi ja vaivun uneen.

ilta on ollut täydellinen. juttelen juuri viljamin kanssa sohvalla kun elias ja muut hänen kaverit ovat tupakalla ulkona. kaadan punaisessa kertakäyttömukissa olevat loput siiderit kurkustani alas ja huomaan kuinka elias kavereineen tulee takaisin sisälle. hän menee viemään takkinsa eteiseen ja kääntyessään nurkan taakse pois näköpiiristäni, käännän katseeni takaisin viljamiin joka parhaillaan kertoo perusteluita miksi hesburger on mukamas parempi pikaruokala kuin mcdonald's. olen erimieltä, mutta ennen kuin kerkeän väittämään vastaan, elias ottaa kädestäni kiinni ja vetää minut seisomaan viereensä.