else

44- kyynelputoukset

avaan tietokoneeni ja katson netflixin elokuvavalikoimaa. voisin katsoa sarjaakin, mutta ainoa mikä on kesken, on sarja mitä katsomme aina jessen kanssa yhdessä. ja koska en jaksaisi aloittaa mitään uutta, selaan elokuvia ja yritän löytää jonkun hyvän mitä en olisi vielä katsonut. jesseä ei näkynyt enää koko loppupäivänä koulussa. yritin viimeisen tuntini jälkeen vielä etsiä häntä, mutta käytyäni läpi joka paikan tuloksetta, luovutin. jos hän haluaa pakoilla minua, niin siinähän pakoilee. en vain edelleenkään ymmärrä että miksi?

ruben on santun sanoja lainaten psyko, eikä hän ansaitse sääliä. ei ainakaan minun. olisi ollut lyömättä jesseä, niin hän olisi säälinsä ansainnut. ymmärrän että jesse on huolissaan hänestä, ja se on minulle täysin okei. kyllä minäkin olisin huolissaan, jos joku omista kavereistani käyttäytyisi yhtäkkiä noin. ja jos hän oli käyttänyt huumeita, tavallaan ymmärrän hänen väkivaltaisuutensa. en minä sitä tietenkään hyväksy, enkä ajattele että se olisi syy käyttäytyä niin, mutta ne aineet varmasti sumentavat ajatukset ja kaiken järjen rippeet.

jessen ja rubenin välien parantuessa jesse sai vakuutettua, että kauan sitten tapahtunut rubenin vihanpurkaus oli ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta. hän kertoi että ruben oli pyytänyt häneltä lukemattomia kertoja anteeksi, ja että rubenin kotiolot olivat silloin olleet erittäin huonot. epäilin aluksi kaikkea, mutta päädyin kuitenkin luottamaan jessen sanoihin, että ruben olisi tajunnut virheensä ja muuttunut.

santun kanssa juteltuamme koulussa, hän sai minut tajuamaan toisenkin puolen tässä koko asiassa. se, miksi ruben oli päätynyt käyttämään jotain vihreää vahvempaa, ei kuulu minulle. mutta se, että jesse on rubenista, kaveristaan huolissaan, kuuluu minulle. jos jesse haluaa selvittää tilanteen ja auttaa rubenia, se on minulle ihan okei. jesse saa tehdä juuri niin kuin parhaaksi näkee, enkä voi suuttua hänelle siitä. ainoa kenelle voin olla vihainen, on ruben. ei jesse. niinpä laitoin koulun jälkeen jesselle viestin, että olen valmis puhumaan hänen kanssaan heti kun hän on siihen valmis, ja pahoittelin käytöstäni.

kello on jo melkein kahdeksan illalla, eikä jessestä ole kuulunut mitään vaikka hän on nähnyt viestini. toivon että hän olisi pian valmis puhumaan. haluaisin vain sopia koko asian ja olla niin kuin ennenkin. meidän omassa ihanassa kuplassamme, jonne mahtuu vain me kaksi. riitamme tuntuu koko ajan vain typerämmältä ja typerämmältä, mitä enemmän sitä ajattelen.

selatessani elokuvalistan melkein loppuun, silmiini pistää joku jännittävän näköinen kauhuelokuva. napsautan elokuvan pyörimään, mutta en kerkeä katsoa kuin vasta alkutekstit kun ovikello soi. en kuitenkaan välitä siitä vaan keskityn elokuvan alkuun, joku muu saa mennä avaamaan oven. "herranjumala, mitä sulle oikein on tapahtunut?" äitini kiljaisu eteisestä keskeyttää elokuvan katsomiseni. laitan elokuvan pauselle ja nostan tietokoneen yöpöydälleni, kun uteliaana nousen sängyltä mennäkseni katsomaan mitä hän oikein huutaa niin hätäisen kuuloisena.

päästessäni olohuoneeseen, tuntuu että kaikki veri pakenee kasvoiltani. eteisessä äitini halaa jesseä, jesseä jonka posket on täynnä kyyneleitä ja jonka oikea silmä, musta sellainen, on turvonnut melkein umpeen. juoksen eteiseen ja suorastaan revin jessen irti äidistäni. nostan käteni hänen poskilleen ja pyyhin kyyneleitä joita valuu koko ajan vain lisää. "mitä sulle on tapahtunut?" kysyn hädissäni. huomaan että jessen koko keho tärisee eikä kyynelputoukset hänen poskillaan lopu. hän aukoo suutaan yrittääkseen puhua, mutta purskahtaa itkuun entistä pahemmin. vedän hänet halaukseen ja silitän rauhoittavasti hänen selkäänsä. pyydän katseellani äitiä lähtemään, ja hän ilmoittaakin menevänsä lukemaan kirjaa olohuoneeseen.

kun jesse vihdoin rauhoittuu, hän irtautuu halauksestani ja ottaa takkinsa ja kenkänsä pois. otan hänen kädestä kiinni ja johdattelen hänet huoneeseeni. istun sängylle ja jesse istuu viereeni, tullen kainalooni. olen kerran aikaisemmin nähnyt jessen näin hätääntyneenä ja ahdistuneena, ja siitä asti olen toivonut että en näkisi häntä enää tämmöisessä kunnossa. "haluatko sä kertoa mitä kävi?" kysyn ja siirrän muutaman hiuskiekuran hänen otsaltaan.