else

33- kasper

rubenin näkökulma

tämä päivä on soljunut eteenpäin yhtä tavallisesti ja tylsästi kuin kaikki muutkin päivät tällä viikolla. olen käynyt tavallisesti koulussa, jonka jälkeen olen tullut kotiin tekemään läksyjä ja nauttimaan kodin rauhallisuudesta. vanhempani ovat olleet koko viikon pois kotoa ja hyvä niin. suljen television ja menen vessaan pesemään hampaat. muutaman minuutin kuluttua palaan huoneeseeni ja riisun vaatteet, jättäen päälleni vain bokserit. kiipeän sänkyyn, painan pääni tyynyyn ja odottelen unen saapumista.

olisin muuttanut kotoa pois jo aikoja sitten, mutta en ole löytänyt syksysaaresta yhtäkään vapaata yksiötä tai kaksiota. kolmioita ja neliöitä on löytynyt senkin edestä, mutta ne ovat vähän turhan isoja, eikä minulla edes olisi varaa maksaa niin ison kämpän vuokraa. olen miettinyt myös kauemmas muuttamista, mutta ajatus ahdistaa minua. vaikka täällä asuminen onkin yhtä helvettiä, en halua edes miettiä miten kauheaa olisi muuttaa muualle, missä kaikki on aivan vierasta. täällä sentään on tutut paikat ja ihmiset. vaikka ei minulla olekaan täällä ketään muita kun jesse. minulla on ollut kavereita viimeksi ala-asteella, mutta olen jo tottunut olemaan yksin.

ensimmäisenä koulupäivänä ykkösluokalla tutustuin kasperiin. meistä tuli heti erottamattomat. teimme aina kaiken yhdessä, ei rubenia ilman kasperia, eikä kasperia ilman rubenia. olimme samalla luokalla joten vietimme kaikki koulupäivät yhdessä. koulun jälkeen päädyimme yleensä samaan osoitteeseen tekemään läksyjä ja viikonloppuisin yökyläilimme toistemme luona. kaikki kuitenkin muuttui nelosluokalla kun hän tutustui uusiin ihmisiin. toki minäkin tutustuin heihin, mutta silti kaikki muuttui. rupesimme viettämään aikaa porukalla, emmekä viettäneet kasperin kanssa aikaa kahdestaan enää yhtä paljoa kun aikaisemmin. uudet kaverimme eelis, sasu, odessa ja salla olivat ihan mukavia, vaikkakin ilkeitä. ennen heihin tutustumista kasper oli ollut hyväsydämisin ihminen kenet tiesin, hän ei olisi satuttanut ketään tarkoituksella. mutta tutustuttuaan uusiin kavereihimme, heidän seura vaikutti kasperiin ja yhtäkkiä hänestä tuli kylmempi ja ilkeämpi. porukkamme vaikutti muiden silmiin varmasti siltä koulun 'kiusaaja porukalta'. itse vain roikuin heidän mukanaan ja katsoin sivusta kun he kiusasivat muita. en ymmärtänyt miten kasper oli yhtäkkiä muuttunut niin paljon, mutta lopulta se syy selvisi, kun hän alkoi kutosluokan alussa seurustelemaan odessan kanssa. tietenkin hän oli halunnut tehdä vaikutuksen ihastukseensa. vaikka olimmekin ihan pentuja vasta, olin silti todella mustasukkainen. olin ollut ihastunut parhaaseen kaveriini jo viisi vuotta ja yhtäkkiä joku ilkeä tyttö tulee kuvioihin ja muovaa kasperistakin ilkeän. en olisi halunnut olla heidän porukassaan enää, mutta en ikinä lähtenyt sillä pelkäsin jääväni yksin. yksin jääminen oli pahin pelkoni lapsena. kutosluokan puolessa välissä päätin olla rohkea ja kerroin tunteistani kasperille. muistan edelleenkin kuinka hän katsoi minua ilmeettömänä. kerkesin hetken elätellä toiveita, että hänelläkin olisi tunteita minua kohtaan. hetken hän tuijotti minua, kunnes hänen kasvonsa hiljalleen muuttui irvistykseen. 'hyi. painu helvettiin hintti' olivat ensimmäiset sanat mitä hän minulle sanoi. muistan kuinka lähdin silloin itkukurkussa kotiin ja lopulta itkin itseni uneen. hänen sanat tuntuivat puukon iskuilta suoraan pienen rubenin sydämeen. seuraavana päivänä kouluun kävellessä ajattelin, että ehkä hän olisi unohtanut edellisen päivän tunnustukseni ja kaikki jatkuisi niin kuin aikaisemminkin. hengailisimme porukkamme kanssa ja vaihtaisimme kuulumisia. mutta ei. koululle päästessäni tajusin että koko meidän porukka oli ottanut minut uudeksi silmätikukseen. kiusaaminen alkoi haukkumisella, mutta mitä lähemmäs kutosluokan loppua saavuimme, sitä pahemmaksi kaikki muuttui. koulussa jouduin ruveta keksimään opettajille tekosyitä kasvoihini ilmestyneisiin mustelmiin. olin liian heikko kertoakseni väkivaltaiseksi muuttuneesta kiusaamisesta, enkä toisaalta olisi ehkä halunnut kertoa. ajattelin että ehkä minä ansaitsin sen kaiken. he olivat saaneet juurrutettua päähäni ajatuksen, että minussa on jotain vikaa. ei homous ole normaalia, se on oksettavaa. olin ihan yksin ajatusteni kanssa.