else

38- ei niin vakava riita?

koska nyt on maanantai, eikä kello ole ylittänyt edes puoltapäivää vielä, baarit eivät ole auki. kävelen s-marketin ovista sisään ja suuntaan suoraan alkoholihyllylle. minun on pakko nollata ajatukseni, tai pääni räjähtää. siihen sopii juuri nyt kaupan halvin kalja, joten otan hyllyltä kaksi six-packia kuparikaljaa. kävelen kassalle katsoen samalla ympärilleni. en jaksaisi ruveta kuuntelemaan mitään saarnoja, tai kyselyitä miksi olen tähän aikaan päivästä ostamassa alkoholia, vaikka pitäisi olla koulussa. onnekseni tuttuja ei näy, joten maksan ostokseni tyytyväisenä ja lähden kävelemään kohti kotia.

miten tämä on edes mahdollista? miten juuri minulle voi käydä näin? juuri kun elämäni alkoi palata taas raiteilleen ja olin onnellinen, entinen tyttöystäväni ilmoittaa olevansa raskaana minulle. en minä ole vielä valmis isäksi, en ole ehkä koskaan. en edes tiedä vielä haluanko ikinä lapsia. lapset ovat kyllä ihania, mutta en minä nyt välttämättä omaa haluaisi. ja nyt minulle on tulossa sellainen.

avaan yhden kaljan ja juon sen ykkösellä alas. tiputan tyhjän tölkin ostoskassiin ja otan sieltä uuden. ehkä voisin vain kieltää olevani lapsen isä. se ei olisi kyllä reilua kenellekään. se olisi todella itsekästä joten se ei ole vaihtoehto. mutta en edes ole välttämättä sen isä. aurora petti minua rubenin, ja varmasti myös monen muun kanssa. se on sun. tuskin aurora laittaisi niin jos ei olisi varma. ehkä hän on käynyt ottamassa jonkun dna-testin tai jotain, en minä tiedä miten tuollaiset asiat toimivat. huolehdin aina ehkäisystä, mutta en voi olla varma olenko joskus kännissä vahingossa unohtanut kondomin.

huomaan juoneeni taas tölkin tyhjäksi, joten avaan uuden. tällä juomistahdilla olen humalassa nopeasti ja se käy minulle paremmin kuin hyvin. sytytän kaljan seuraksi tupakan ja vedän keuhkoni täyteen savua. ohitseni kävelee mies joka työntää lastenrattaita. hänen vierellään kävelee ehkä viisi vuotias tyttö, joka minut huomatessaan siirtyy lähemmäs miestä. mies katsoo minua inhoten, mutta en välitä. jos minä haluan juoda näin aikaisin aamusta, niin minähän silloin juon.

heidän kävellessäni ohitseni, mietin että tuoltako minunkin tulevaisuuteni näyttää? toivottavasti ei. en osaa kuvitella itseäni työntämään lastenrattaita. en osaa kuvitella itseäni huolehtimaan itseni lisäksi vielä toisestakin ihmisestä. silloin kun sisarukseni olivat vauvoja, olin ihan hukassa heidän hoitamisessa. en ikinä oppinut, miten vauvojen kanssa toimitaan. vasta heidän ollessa sen ikäisiä, että he osasivat puhua, osasin hoitaa heitä. en minä kuitenkaan lapsien, edes sisaruksieni, seurasta niin paljoa nauti että voisin olla yhtäjaksoisesti heidän kanssaan yhtä päivää pidempää.

avaan neljännen kaljan ja oloni alkaa tuntua lämpimämmältä. kuka hullu lähtee yhtenä syksyn ensimmäisistä pakkaspäivistä ulos ilman takkia? ilmeisesti minä. kävelen kohti kerrostalon alaovea kun katseeni varastaa parkkipaikalla oleva äidin auto. vittu. miksi hän ei ole töissä? en minä kotiin voi mennä, äiti luulee että olen koulussa. käännyn ympäri ja lähden kävelemään kohti lähellä olevaa leikkipuistoa. eihän se mikään paras paikka ole, mutta ei minulla ole muutakaan. toivottavasti siellä ei ole ketään, sehän tästä puuttuisikin, että siellä olisi joku lapsien ruuhka-aika. haluan vain hetkeksi unohtaa kaiken ja olla rauhassa ilman yhtäkään häiriötekijää.

matkan aikana korkkasin viidennen kaljan ja nyt on jo kuudes menossa. saapuessa puistoon, en onnekseni näe yhtäkään lasta lähistöllä. istahdan keinuun ja lasken kauppakassin jalkojeni juureen. juon viimeiset tilkat tölkin pohjalta ja sytytän uuden tupakan. yritän keskittyä kaikkeen muuhun, kuin siihen että minusta tulee isä.

synkän oloni vastapainona aamu on mitä kaunein. taivaalla lipuu muutama pieni pilvi, mutta muuten taivas hohkaa kauniin sinisenä. aurinko paistaa kirkkaana, kuin yrittäen tarkoituksella sokaista minut ja hengittäessäni ilmaan karkaa höyrypilviä. puiden lehdet ovat alkaneet vaihtaa väriä vihreästä kauniin oranssiin.